Viikko sitten Ruissalon kansanpuiston tanner tömisi ja Suomen vanhin rockfestivaali teki yleisöennätyksensä. Kyseessähän on tietysti legendaarinen Ruisrock, jossa aina jollain ilveellä onnistuu paistamaan aurinko ja lämpöasteet hätyyttelevät hellelukemia.
Koko viikko ennen Ruissia kytättiin säätiedotuksia haukan lailla ja kumpparit oli jo eteisessä valmiina, kun ennusteet lupailivat vesisadetta sekä hieman koleita ilmoja. Kuinka ollakaan saimme nauttia koko viikonlopun auringosta ja lämmöstä. Ainoastaan lauantaiyönä iski kunnon vesisade, mutta sekin rävähti taivaalta vasta siinä vaiheessa, kun olimme ystäväni kanssa pyöräilleet kaaosmaisen pyöräletkan seasta kotiin ja istuskelimme suojaisalla parvekkeella ihastelemassa öisen Turun tunnelmaa.
Ruisrockin tunnelma on superhyvä ja omalaatuinen! Ihmiset on iloisia ja myös turkulaiset intoutuvat puhumaan ventovieraille. Eikä tuttuihin voi olla törmäämättä. Onneksi! Nytkin väenpaljouden keskeltä löytyi lukioaikaisia kavereita Kuopiosta saakka. Yllättävien kohtaamisten lisäksi Rantalavan keikoissa on aivan oma fiiliksensä Siljan ja Viikkarin ajaessa ohitse ja Niittylavan bilemeininkiin voi aina luottaa. Major Lazorin keikan aikana bilemeininki oli ainakin katossa. Maaperä Niittylavan edessä oikeasti hyllyi ja velloi ihmisten jammailujen johdosta! Eikä musiikki ollut ainoa, joka sai tossua toisen eteen. Festareihin panostetaan nykyään musiikin lisäksi myös muuten todella kivasti, esimerkiksi ruokatarjonta on laajentunut vuosien mittaan huimasti. Ruisrockissa ruokakojuja oli kymmenittäin, löytyi mm. Treffipub, Kimchi Wagon ja Street Gastro. Enää ei ole pakko tyytyä perinteisiin makkaraperunoihin, vaan voi maistella vaikkapa Aasian makuja samalla kun nauttii musiikista. Tosin kyllä ne makkaraperunatkin kaikilla mausteilla maistui aika taivaalliselta lauantaiyönä ennen alueelta poistumista. Ruokakojujen lisäksi alueella olisi ollut myös ihan älyttömästi eri aktiviteettejä reivikopista Neppis-rataan. Nämä jäi tällä kertaa testaamatta, mutta PUF-designtontti piti kuitenkin käydä katsomassa. Ja hyvältähän siellä näytti. Aivan kuten muutenkin festarialueella. Sytyin aivan täysiä Ruissin ilmeeseen ja somisteisiin, etenkin pimenevässä illassa hohtavat valot teki tunnelmasta taianomaisen.
Viikonloppu kyllä kruunasi viimeisen Turku-kesäni. Mielessä on lämpimät muistot ja nyt jo kova kaipuu takaisin, vaikken ole edes ehtinyt täältä pois vielä lähteäkään. Ensi vuonna Ruissi jää valitettavasti väliin, mutta 2018 sitten hyökkään taas pelipaikoille fiilistelemään ihanaa Turkua ja Ruisrockin ainutlaatuista tunnelmaa! Olitko sinä Ruississa?
Unelmamaja 