Rakastan matkustamista ja uusiin paikkoihin tutustumista. Vietän melko suuren osan ajastani eri julkisissa kulkuneuvoissa, milloin matkalla Suomen sisällä, milloin ulkomailla. Olen kuitenkin havainnut itsessäni jonkinlaista matkustuspelkoa viime vuosina.
Teini-ikäisenä haaveilin tosissani liikennelentäjän ammatista ja rakastin lentämistä yli kaiken. Lentokenttien tunnelma, nousun mahan pohjassa kutkuttama tunne ja laskeutumisissa renkaiden tumahdus maahan olivat ihan huippuja juttuja lentomatkustamisessa. Nykyään näistä nautin enää oikeastaan lentokenttien omanlaisesta tunnelmasta, mitä ei tavoita missään muualla. Sen sijaan lentokoneen nousussa pillahdin muutama vuosi sitten yllättäen itkemään, kun lentopelko pamahti päälle aivan puskista. Istuin lentokoneessa isäni vieressä, kun yhtäkkiä en pystynytkään kunnolla hengittämään ja silmiini kihosivat kyyneleet. Isäni kysyikin hieman ihmetellen, että pelkäänkö nykyään lentämistä. Vastasin tuolloin, etten pelkää. En ymmärtänyt tuossa hetkessä, mikä minuun iski, mutta myöhemmin tajusin, että kyse oli yllättäen kohdalle osuneesta lentopelosta. Nykyään koen epämiellyttävää tunnetta juuri noissa nousuissa, mutta vielä nousujakin enemmän laskuissa. Myös matkan aikana ilmaantuvat turbulenssit aiheuttavat ylimääräisiä sydämen lyöntejä. Vaikka tiedän, että lentäminen on yksi turvallisimmista matkustusmuodoista, aiheuttaa se nykyään sisälläni hieman ristiriitaisia ja hieman epämiellyttäviä tunteita.
Luin maanantaina Indonesian lentoni jälkeen Leena-Marin kirjoittaman jutun, Eroon lentopelosta – liikennelentäjät vastaavat kysymyksiin. Olisi ollut ihan hyvä lukea tuo juttu ennen lentoa, niin olisin ainakin turbulenssien suhteen ottanut ehkä vähän iisimmin. On myös lohdullista huomata, että monet tuntuvat miettivän samoja asioita. Kai nämä jotenkin liittyvät vanhenemiseen ja itsesuojeluvaiston vahvistumiseen.
Indonesian matkalla törmäsin muutamaan kertaan myös muunlaisiin matkustuspelkoihin lentopelon lisäksi. Olen aiemminkin kokenut esimerkiksi laivamatkat välillä hieman epämiellyttäviksi, etenkin kovassa aallokossa. Näin kävi myös reissatessani Balilta Gili Airille ja takaisin. Matka kestää 2,5 tuntia speed boatilla ja menomatkalla pelkäsin henkeni puolesta noin puolitoista tuntia, kun aallokko oli välillä niin isoa, että veneen ikkunoista ympärillä näkyi vain vettä ja korkeaa aallokkoa. Paluumatka sujui onneksi paljon iisimmissä merkeissä, kunnes puoli tuntia ennen rantautumista jouduimme keskelle ukkosmyrskyä ja aallot iskivät veneeseen melko voimalla. Pelkoon vaikutti ihan varmasti myös tieto, että tuolla välillä uppoaa veneitä satunnaisesti. Tämän tiedon takia tutkin tarkasti eri laivayhtiöitä ja valitsin matkalle luotettavan yhtiön. Venematkoistakin selvittiin ehjin nahoin.
Maaliikenne voi myös olla yksi jännitysmomentti matkoilla. Yleensä liikenne on pohjoismaiden ulkopuolella enemmän tai vähemmän villimpää kuin meillä Suomessa ja saattaa aiheuttaa muutaman harmaan hiuksen matkailijalle. Balin liikenne saattaa näyttää kaaottiselta, mutta se on itseasiassa hirveän joustava, toimiva ja ystävällismielinen. Silti hieman jännäsin omasta puolestani, kun eräänä aamuyönä istuin vaellusoppaan takana skootterin kyydissä ja paahdoimme riisipeltojen sekä metsäpolkujen läpi pilkkopimeässä ilman kypäriä. Myös silloin meinasi hieman jännittää, kun taksikuski ajoi Jakartan lentokentältä hotellille kello kolme aamuyöllä 120 km/h motarilla, eikä taksin turvavyöt toimineet. Näissä hetkissä sitä hieman jännittää ja miettii, että toivottavasti mitään ei satu. Nämä maaliikennetapaukset aiheuttavat minussa kuitenkin paljon lievempiä jännityksiä kuin lentäessä tai merellä liikkuessa. Luulen, että tähän vaikuttaa jollain tapaa kontrollin säilyminen ja tutulla maaperällä liikkuminen, toisin kuin merellä tai ilmassa. Maanpinnalla tulee kuitenkin oltua jatkuvasti, mutta ilmassa ja merellä harvemmin.
Jännityksen ja aidon pelon tunteet korostuivat nyt reissussa, kun matkustin yksin. Kun matkustustilanteissa ei ole ketään tuttua, tuntuu ettei ole ketään, johon turvautua onnettomuuden sattuessa. Siksi näitä tuli varmasti mietittyä nyt normaaliakin enemmän. Mietin myös sitä, kuinka tiedot kulkeutuisivat lähiomaisille onnettomuustilanteissa ja etenkin kaikista pahimman osuessa kohdalle. Totta kai nämä tällaiset onnettomuudet yms ovat todella harvinaisia, mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos omalle kohdalle osuu. Tiedostan myös, ettei näitä kannata turhaan murehtia. Se ei vaan auta siinä hetkessä, kun pelko iskee päälle. Näistä peloista ja jännityksistä huolimatta aion silti jatkossakin matkustaa. Myös yksin.
Onko ruudun takana muita, jotka ovat huomanneet samanlaisia tunteita itsessään?
Unelmamaja 
Olen huomannut, että vuosi vuodelta alan muistuttaa omaa äitiäni, joka aina panikoi milloin minkäkin kulkuvälineen kyydissä (lentokonetta lukuunottamatta ehkä) ja roikkui pelkääjän paikan kauhukahvassa. Kai sitä sitten jotenkin tajua olevansa kuolevainen, kun tulee vanhemmaksi ja rupeaa stressaamaan liikkumista enemmän. Lentäminen on ollut itsellä nyt jokusen vuoden pelon aiheena, onneksi ei kuitenkaan niin pahana, ettei pystyisi lentämään. Jos on turbulenssia tai muuten tuntuu epämukavalta, yritän aina katsoa mitä lentoemännät tekevät. Jos he käyttäytyvät ihan normaalisti, kaikki pitäisi olla kunnossa ja se saa rauhoittuimaan. 😀
TykkääTykkää
Kuulostaa tutulta! Ja minä teen tuota samaa, seuraan lentoemäntiä turbulenssien, nousujen ja laskujen aikana ja tarkkailen heidän ilmeitä, reaktioita jne 😁 Se rauhoittaa.
TykkääTykkää
Minä en oikeastaan pelkää matkustamista tai lentämistä ollenkaan, mutta muiden puolesta jännitän. Mieheni matkustaa lähes viikottain työmatkoja ja olen vannottanut, että hänen pitää aina laittaa viestiä, kun on päässyt turvallisesti hotellille, etenkin silloin kun hän joutuu vuokraamaan auton. Voisin kuvitella, että sitten kun lapset alkavat matkustamaan yksin, tulen olemaan aivan hermona. Minusta tulee sellainen hössöttävä mutsi, voi ei…
TykkääTykkää
Mä oon kans sellainen, joka hermoilee myös toisten matkustamista. En kans uskalla ajatella, millainen hössöttävä äiti olisin 😅
TykkääTykkää
Mä en ole ikinä pelännyt lentämistä, paitsi kerran matkalla Milanosta Helsinkiin oli kunnon ukkosmyrsky ja salamat välähteli ympärillä, lentokoneen valot räpsyivät ja oli turbulenssia. Se oli hurjaa, mutta siitäkin selvittiin! Ihme kyllä senkään jälkeen en ole pelännyt. Nykyään on kuitenkin on vähän eri asenteella matkassa kun on 2-vuotias lapsi mukana, niin jotenkin muuttuu vainoharhaisemmaksi vähän joka suhteessa. Vihaan yli kaiken nukkua laivoissa, mutta silti löydän itseni jostain risteilyltä laivan punkasta tärisemästä tasaisin väliajoin… 😀
TykkääTykkää
Tollanen ukkosmyrsky olis ihan kamala! Vaikka tiedänkin, ettei koneelle tapahdu juuri mitään salamaniskusta, olisi se silti kuumottavaa.
Voin vain kuvitella, kuinka suhtautuminen matkustamiseen muuttuu äidiksi tultua. Ihmismieli on jännittävä näissä(kin) asioissa.
TykkääTykkää
Luulen, että olen ennen pelännyt lentämistä enemmän. Olen kai viime aikoina vain lentänyt liikaa ja ehtinyt turtua siihen. Junat tuntuvat turvallisilta vaihtoehdoilta. Maltalla saan pelätä taksien kyydissä, osa tapauksista on ollut aivan todella hulluja!
Eniten ehkä kuitenkin epämiellyttävät fiilikset iskevät esimerkiksi rautatieasemilla ja muissa paikoissa, joissa liikkuu paljon ihmisiä. Ehkä sitä alitajuntaisesti miettii kaikkia terroritapauksia, ja ainakin itse olen tavallista valppaampi.
Olen kanssasi yhtä mieltä siitä, että matkustamista en aio lopettaa, sitä mennään, pelon kanssa tai ilman!
TykkääTykkää
Itse pidän myös junalla matkustamisesta. Se tuntuu jotenkin turvallisimmalta. Tunnistan myös tuon väenpaljoudessa pelkäämisen. Esimerkiksi viime kesänä Budapestissä Finan avajaisissa mietin useaan otteeseen terrori-iskun mahdollisuutta. Silti en anna pelon estää liikkumisiani 😊
TykkääTykkää
Lentämistä muistan viimeksi pelänneeni kun olimme lentämässä Istanbulista Bishkekiin tilanteessa, jossa Istanbulin kentällä meidät tavoitti tieto German Wingsin onnettomuudesta. Silloin ei vielä tiedetty mistä siinä on kyse, joten yölennolle Kirgisiaan oli vähän kurja tavallaan lähteä – vaikka reitti olikin ihan eri ja yhtiö ihan eri jne.
Noista laivoista Aasiassa on kyllä aika paljon onnettomuusuutisia, joten niiden suhteen ehkä kannattaakin arvioida aika tarkkaan, että mihin kyytiin nousee.
TykkääTykkää
Hui kamala, ihmekään että tuossa tilanteessa on pelottanut. En syytä ollenkaan!
Viime viikolla oli taas joku veneonnettomuus noilla vesillä. Eli kuten sanoitki, niin ihan syystä kannattaa vähän tsekkailla, minkä yhtiön kyytiin lähtee.
TykkääTykkää
Hei ihan samat fiilikset täällä! Oon niin perus pelkuri, että noiden liikkumisjuttujen lisäksi jouduin oikein pinnistelemään uskaltaakseni syödä katukojusta ruokaa 😀 Pelotti, että jokin epämiellyttävä bakteeri siirtyy muhun haha. Lennoilla tarkkailen juuri lentoemäntiä saadakseni rauhan, mutta tarkkailen myös muita matkustajia siinä mielessä, että kuka voisi tehdä jotain kamalaa ja alan heti epäillä, jos joku tällainen menee vaikka vessaan. Huomaan muuten, kun on taas hetken lennellyt ahkerammin niin lentopelko alkaa hellittää!
TykkääTykkää
Mä en koe edes olevani mitenkään pelkuri ja kuvailisin itseäni jopa sanalla rohkea, niin siksi nämä tuntemukset onkin hieman yllättäneet. Tuo lentoemäntien tarkkailu on myös täällä käytössä, rauhoittaa omaa oloa. Myös tiiviimmät lentovälit yleensä auttaa tähän ”vaivaan” pelkojen suhteen.
TykkääTykkää
Kuulostaa osin tutulta! En ole ennen pelännyt lentämistä, mutta nyt turbulenssit ovat alkaneet hikoiluttamaan. Venematkoilla tulen ja olen aina tullut pahoinvoivaksi. Hullujen taksikuskien kyydissä jännittää aina! Enemmän kuin matkustustapa, on terrorin pelko alkanut vaikuttaa esim. matkakohteen valintaan. Ja sen takia tulee katseltua ympärilleen eri silmin esim. lentoasemilla. Mutta silti – matkustan edelleen, myös yksin. On kuitenkin häviävän pieni mahdollisuus että jotain sattuisi.
TykkääTykkää
Itsekin huomaan isoissa massoissa miettiväni terrori-iskujen mahdollisuuksia nykyään eri tavalla kuin aiemmin. Turha tälle tai muillekaan peloille on antaa valtaa, sillä kuten sanoit, on niin häviävän pieni mahdollisuus, että jotain sattuisi. Onneksi.
TykkääTykkää
Tämä on tosi mielenkiintoinen aihe, jota jäin ihan miettimään, että viime vuosina ei ole tainnut tulla juurikaan reissuhetkiä, missä olisi aidosti pelottanut. Pientä jännitystä on aiheuttaneet tietyt tilanteet. Omalla kohdalla toteutuu myös se, että mitä enemmän on tekemistä, sitä vähämmän on aikaa pelätä tai murehtia. Ne on kuitenkin vaan omia ajatuksia ja hetken päästä pää täyttyy uusista 🙂
TykkääTykkää
Mukava kuulla, että aihe pisti ajattelemaan. Omalla kohdallani pelko on ehkä turhan voimakas sana useissa yhteyksissä ja ne vaivaavat vain tietyissä hetkissä. Itse en esimerkiksi pelkää lentämistä tms etukäteen yhtään, vaan ainoastaan juuri sillä hetkellä, kun lento tms on menossa.
TykkääTykkää
Olen huomannut tuttavapiirissä, että ikä tuo mukanaan itsesuojeluvaiston ja moni on alkanut pelkäämään lentämistä. Minä en (toistaiseksi) pelkää, mutta muissa kulkuvälineissä olen kokenut epämiellyttäviä tuntemuksia. Muistan Thaimaan reissulta yhden speedboat matkan, josta en nauttinut kovan aallokon vuoksi. Vieressäni istui malesialainen mies ja häntä pelotti venekyyti niin, että tuskan hiki valui kasvoja pitkin ja hän rukoili lähes koko matkan. Istanbulissa harvoissa takseissa on turvavöitä ja taksit ajavat lujaa. Viime syksyn reissulla mietin koko 10 minuuttia kestäneen taksimatkan mitä tapahtuisi jos kuski ajaisi kolarin. Mielenkiintoinen aihe!
TykkääTykkää
Nuo on kyllä epämiellyttäviä tilanteita ja pystyn samaistumaan tuntemuksiisi. Ollut mielenkiintoista lukea muiden kokemuksia ja ajatuksia aiheesta!
TykkääTykkää
Blogin nimestäkin päätellen en ole mikään lentämien suurin fani. 😀 Vähänkin kun alkaa kone keikkua ja pomppia, niin mulla mielikuvitus kyllä keksii kaikenmaailman viat ja ongelmat jotka voi nyt olla osunu just meidän koneeseen. Onneksi pelko ei kuitenkaan ole niin kova että se rajoittaisi matkustamista, mutta kyllä lentämistä jännitän joka kerta jo muutamaa päivää etukäteen. Toinen asia on sitten ne perheet, jotka matkustavat skootterilla viiden hengen voimin ja ilman kypäriä. Ihmeen hyvinhän ne niissä liikennesumissa pärjää, mutta jos itse joutuisin sekaan niin eihän siitä mitään tulisi.
TykkääTykkää
Itse olen onneksi säästynyt noilta etukäteen jännityksiltä! Jännitys iskee vasta nousussa, joskus ei ollenkaan koko lennon aikana.
Kauhistelin myös samaa, kun neli- tai jopa viisihenkiset perheet veti skootterilla liikenteessä, eikä puhettakaan kypäristä!
TykkääTykkää
Kyllä, täällä yksi samanlainen!
Mutta minulla se menee näin päin, jos käyn nopeassa tahdissa matkoilla, pelko hieman lieventyy mutta jos edellisestä lennosta on muutama kuukausi aikaa alkaa pelkotilat tulla päälle lentoa edeltävänä päivänä. Ja vaikuttaa yleensä niin, etten pysty nukkumaan en kotona enkä pitkän lentomatkan aikana koneessa. Pelkoon ei vaikuta vaikka ottaisi muutaman drinksun koneessa, olen kokeillut. Sen jälkeen olo on entistä sekaisempi. Olen ollut aina tällainen eli ”tiloihin” ei ikä ole tehnyt tehtäväänsä.
TykkääTykkää
Monella tuntuu olevan tuo, että kun lentää tiiviimmin, pelko lieventyy ja tasaantuu. Itse olen onneksi säästynyt etukäteen jännittämisillä jne ja lennollakin pystyn nukkumaan. Tosin paluulennolla Jakartasta Istanbuliin heräsin kolme kertaa siihen, kun näin painajaisessa koneen tekevän hätälaskun.
TykkääTykkää
Minä en ole koskaan mitenkään erityisesti pelännyt lentämistä, mutta voimakkaat turbulenssit ovat aiheuttaneet ylimääräisiä sydämen tykytyksiä. Kun pari vuotta sitten koettiin poikaystävän kanssa ihan järkyttävä turbulenssi Atlantin yllä, pääsin tästäkin pelosta yllättäen eroon. Kovin moni turbulenssi ei enää hetkauta kun on selvinnyt siitä liki 4 tunnin yhtäjaksoisesta ryöpytyksestä ehjin nahoin. Liikenteessä sen sijaan etenkin viime Aasian reissulla pelotti. Se kovaa kaahaus on todella inhottavaa!
TykkääTykkää
Turbulenssit aiheuttaa mulla myös ikäviä tuntemuksia, vaikka tiedän, ettei turbulenssit käytännössä koskaan aiheuta mitään. Onneksi sinä olet päässyt tunteesta eroon ja pystyt nauttimaan lennoista nyt 🙂
TykkääTykkää
Kiitos linkistä Sanna! Kuten tuossa lentopelko-jutussa kerroinkin, on mulla lapsen syntymän jälkeen tullut vähän lentopelon oireita – ja toki välillä aina pelkää kaikkea 😀 Sitten kuitenkin yrittää miettiä, että kaikkeen ei voi millään varautua ja matkasta nauttiminen ei voi kärsiä murehtimisesta. Ymmärrän kuitenkin nämä ajatukset todella hyvin ja taistelen juuri pelon ja rentouden löytämisen kanssa.
Olis kiva nähdä taas pian!
TykkääTykkää
Kiitos sulle hyvästä lentopelkojutusta! Onneks noista tilanteista ei tule murehdittua kuin vaan just tapahtumahetkellä ja muuten voi relata 🙂
Todellakin olis! Huikkaile, kun eksytte taas tänne päin! Mulla on tulevien kuukausien matkat jo plakkarissa, niin teidän suunnille en ainakaan toistaiseksi ole pääsemässä.
TykkääTykkää
Minulle on ikä tuonut juuri samoja tunteita, tai joku sanoi, että sen aiheuttaa myös äidiksi tuleminen. Ennen nautin myös siitä lentokentän vilinästä, jännityksestä ja lähdön tunnelmasta, nykyään sekin on vähemmän nautinnollista tiukentuneiden turvatarkastusten ym vuoksi. Mutta rakkaus matkustamiseen vielä. Oittaa pelon.
TykkääTykkää
Onneksi rakkaus matkustamiseen on yllättävän vahva ja voittaa nämä ikävätkin tunteet, mitä matkustaminen voi aiheuttaa. Rentoja lentokilometrejä myös tulevaisuuteen 🙂
TykkääTykkää
Kovin tuntuvat inhimillisiltä tunteilta, joita itsekin tunnistan. Lentopelkoni helpotti vain ajan ja siedätyksen avulla. Kolmena kuukauden aikana reilu tusina lentoja ties millä halpalentoyhtiöillä hälvensi pelot aika tehokkaasti 🙂 Ja Aasian liikenteessä on kyllä lupa pelätä! Sen verran hurjaa menoa monesti..
TykkääTykkää
Sinäpä sen sanoit, Aasian meininki on melko erilaista kuin mihin me ollaan täällä Euroopassa totuttu 🙂
TykkääTykkää