Nykyään soolomatkailu on jo melko yleistä ja reissaaminen on tehty yksin matkaavillekin helpoksi. Onhan ihmiset kautta aikain matkustellut yksin, mutta ehkä yksin matkustelua silti kummastellaan yhä. Varsinkin yksin matkustava nainen tuntuu olevan monen mielestä hieman erikoinen ilmestys.
Olenhan itsekin vielä ihan noviisi soolomatkailussa. Olen ollut onnekas ja päässyt reissaamaan kyllä aina paljon, ihan pikkuisesta lapsesta saakka. Muksuna matkat tuli tehtyä vanhempieni ja veljeni kanssa autolla, aikuisiällä sitten vaihtelevilla kokoonpanoilla ja välineillä, yksin ja ryhmässä. Olen reissannut yksin Saksaan 18-vuotiaana, Brasiliaan 19-vuotiaana, Indonesiaan 27-vuotiaana ja Kanadaan 28-vuotiaana. Yleensä perillä on ollut aina joku tuttu ainakin osan aikaa matkasta, eli ihan täysiverisiä soolomatkoja ei ole kertynyt vielä montaa. Viime jouluinen Balin reissuni olikin sellainen todellinen tulikoe itselleni, että pärjäänkö pidemmän ajan yksin reissussa. Ennen matkaani todella moni ihmetteli ja kummasteli päätöstäni lähteä kuukaudeksi yksin Indonesiaan, mutta samalla sain myös kuulla, kuinka olen rohkea ja uskallan toteuttaa itseäni. Vajaa kuukausi meni nopeasti, helposti ja vahvisti entisestään omaa intuitiotani yksin matkustamisesta. Odotankin reilun kuukauden päässä häämöttävää seuraavaa soolomatkaani jo innolla! Ja tällä kertaa ystävät ja tuttavat ovatkin jo itse kysyneet, että lähdenkö jälleen yksin ja kuinka siistiä on, että lähden jälleen soolomatkalle. Nyt ei siis ole tullut viime vuoden tapaan ihmettelyä yksin matkaamisesta, vaan aitoa iloa ja kiinnostusta tästä matkamuodostani.
Kuten sanottua, kuukauden reissu meni upeasti, vaikka välillä toki tulikin hetkiä, kun vierelle olisi kaivannut reissukaveria. Miksi sitten haluan jälleen lähteä yksin reissuun? Ja vielä pidemmäksi aikaa kuin viimeksi. Mikä siinä soolomatkailussa viehättää?
Olen selkeä sekoitus ekstroverttiä ja introverttiä. Viihdyn isoissa kaveriporukoissa ja rakastan huomiota, mutta toisaalta kaipaan myös ihan valtavasti omaa aikaa. Leikin jo pienenä paljon yksin omissa oloissani, enkä välttämättä kaivannut seuraa, mutta toisaalta taas rakastin esimerkiksi päiväkotia, jossa sain olla isossa porukassa. Luulen, että tämä itseni kanssa toimeen tuleminen onkin melko olennainen osa, miksi myös pidän soolomatkailusta. En pitkästy, vaikka minulla ei olisikaan seuraa ja sitten taas, kun on sellainen fiilis, että oma seura alkaa riittää, olen tarpeeksi rohkea ja ulospäinsuuntautunut jutellakseni vieraiden ihmisten kanssa. Toki myös koen, että kun olen yksin reissussa, olen helpommin lähestyttävä ja itsekin rohkeampi ottamaan muihin kontaktia, kun ei ole niitä tuttuja naamoja turvana. Huomasin tämän ihan vain kotoisassa Helsingissäkin juuri, kun olin illallistamassa yksin. Yksin ollessani tarkkailen ympäristöä paljon enemmän ja keskityn vallitsevaan hetkeen selvemmin. Näin otan itse enemmän kontaktia ja myös minua lähestytään enemmän. Vaikka matkassa olisi yksin, ei siellä kuitenkaan tarvitse olla yksin, ellei halua. Yksin matkaillessani olen kuullut hienoja tarinoita ihan tuntemattomilta ihmisiltä ja olen tutustunut niin erilaisiin ihmisiin iästä, sukupuolesta tai statuksesta riippumatta. Ja kun tutustuu uusiin ihmisiin, voi itsensä löytää sellaisista tilanteista tai paikoista, joihin ei olisi tullut lähdettyä tutun matkaseuran kanssa. Toki voi käydä toisinkin päin, yksin voi myös missata jotain mahdollisuuksia, joihin saattaisi tutussa porukassa tarttua hanakammin. Ja tietenkin välillä olisi kiva, kun olisi joku ottamassa kuvia minusta, niin ei tarvitsisi aina vain kuvailla omia varpaita 😀
Aikataulut ja kiinnostuksenkohteet ovat myös yksi merkittävä syy soolomatkailulleni (jopa se suurin). Kun matkustan yksin, ei minun tarvitse sumplia kuin vain omia aikataulujani. Ei tarvitse yrittää mahduttaa matkaa kenenkään muun kalenteriin ja saan ihan itse päättää, koska ja mihin lähden reissuun. Rakastan kaikkia kaverimatkoja, joita olen tehnyt, mutta silti on välillä ihanaa mennä myös ihan vain oman mielen mukaan. Jos minulla on reissussa sellainen olo, että haluan tänään vain lorvia kahviloissa, on se erittäin ok, sillä olen vastuussa vain itselleni. Tai jos haluan käyttää lomastani yli viikon surffaukseen ja joogaan, ei minun tarvitse huolehtia, että matkakaverini haluaa myös käyttää vähäisestä lomastaan aikaansa sellaiseen. En edes tiedä, surffaako kukaan kavereistani, paria poikkeusta lukuunottamatta, heh.
Aika moni taitaa aloittaa soolomatkailun parisuhteen päätyttyä, kun vakiomatkakumppani ei olekaan enää niin sanotusti käytettävissä. Näin minullekin taisi käydä. Vaikka olin tehnyt pieniä pyrähdyksiä ystävieni luokse ulkomaille seurustelusuhteiden aikana, ei kuukauden soolomatka tullut oikein mieleenikään seurustelusuhteiden aikana. Viimeisimmän eron jälkeen aloin kuitenkin pikkuhiljaa kypsytellä ajatusta kunnollisesta, pitkästä soolomatkasta. Toteutuksen aika olikin sitten viime vuonna, kun ei tarvinnut sumplia aikatauluja tai kohdetta kenenkään muun kuin itseni kanssa. Tähän väliin haluankin kiittää rohkaisusta soolomatkailun sanansaattajaa, Anna-Katria. Ja nyt kun olen päässyt soolomatkailun makuun, niin luulen, että tulevaisuudessakin aion reissata välillä yksin, vaikka rinnalla olisikin vakiomatkakaveri. Yksin matkustaminen on vain niin erilaista ja huomaan olevani paljon enemmän läsnä yksin matkatessa, joten haluan ehdottomasti vaalia sitä myös jatkossa. Kun reissaa yksin, on vähän kuin pakko astua välillä epämukavuusalueelle, pistää itsensä eri tavalla likoon. Ja eikös sitä sanota, että kehittyminen tapahtuu epämukavuusalueella? Koenkin, että silloin tällöin tekee erinomaisen hyvää tutkiskella omia toimintatapoja, omaa persoonaa ja omia ajatuksia, ja tähän soolomatkailu tarjoaa äärettömän hyvän ympäristön. Toki tiedostan, ettei soolomatkailu ole kaikille ja itsetutkiskeluun sekä matkailuun voi löytyä jollekin toiselle huomattavasti parempiakin keinoja. Itselleni soolomatkailu kuitenkin toimii.
Mitä ajatuksia sinulla on soolomatkailusta? Oletko ollut yksin matkassa?
Unelmamaja 
Useimmiten matkustan yksin, mutta ei se ole mikään tietoinen valinta, vaan niin vain on sattunut käymään. Samalla tavoin, monet matkoistani ovat hybridejä eli osan matkaa olen yksin, osan olen muiden seurassa. Minulla on ollut elämässä paljon sairastamista, joten olen tottunut olemaan pitkiä aikoja yksin. Usein matkallakin tarvitsen suuren annoksen yksinoloa lepäämistä varten. Muilla tuntuu olevan se energiataso vähän toisenlainen eikä kivutkaan vaivaa niin kuin minua.
Tykkään suunnitella omat aikatauluni ja menoni ja mielenkiinnon kohteeni, joten jos ja kun reissaan kaverin kanssa, niin hänen pitää olla tosi samanhenkinen. Onneksi on muutaman kerran näin käynyt.
TykkääTykkää
Hienoa matkustamisessa onkin se, että sitä pystyy toteuttamaan niin monella eri tavalla. Ja sitä kautta löytämään sen itselleen parhaiten sopivimman tavan 🙂
TykkääTykkää
Minä olen tällainen nelikymppinen perheellinen ja parisuhteellinen, mutta silti nautin yksinmatkustamisesta. Tuollaisia kuukauden irtiottoja ei ole mahdollista tehdä perheen kärsimättä, mutta sinkkuaikana olin mm. 3kk Italiassa. Nyt yksinreissut ovat muutamasta päivästä viikkoon. Se on ihan parasta, kun voi itse päättää mitä tekee ja millä aikataululla. Ja olen ihan samaa mieltä kanssasi siitä, että yksin matkustaessa on jotenkin enemmän läsnä joka tilanteessa.
TykkääTykkää
Tuolla tavalla itsekin haluaisin tulevaisuudessa toimia. Tiedostan, että pidempien soolomatkojen aika on ehdottomasti nyt, mutta yksinmatkailu tuskin jää kokonaan missään vaiheessa. Ehkä vain muuttaa hieman muotoaan mahdollisten elämäntilanteiden muututtua.
TykkääTykkää
Allekirjoitan hyvin monta asiaa! 🙂 Yksin matkatessa se koko reissu on ihan erilainen! Vaan itse matkaseurana ja siinä saa aika hyvin etäisyyttä asioihin ja oppii itsestä uusia puolia. Ja just tuo vapaus, kun saa mennä ja tehdä miten haluaa! Pisin yksinolo reissu minkä oon tehnyt on ollu vaan vajaa pari viikkoa, mutta sekin opetti paljon ja nimenomaan mun haasteena oli oppia olemaan myös yksin! 🙂
TykkääTykkää
Ja jo muutamankin päivän reissussa oppii näkemään asioita eri tavalla yksin ollessaan, saatika parissa viikossa. Kyllä tässä reissumuodossa on ehdottomasti puolensa 🙂
TykkääTykkää
Tein jonkun verran reissuja yksin silloin, kun olin sinkku monta vuotta. Viikko tuntui itselle ihan maksimilta silloin…! 😀 Se oli kyllä plussaa, että sai tehdä tasan niin kuin itse tykkäsi, mutta toisaalta minusta oli vähän tylsää käydä yksin illalla syömässä ja samoin lentokentillä ja lennoilla notkuessa seura olisi ollut tervetullutta. Vaikka työkseni höpötän jatkuvasti vieraiden ihmisten kanssa, ei se reissatessa jotenkin vaan tuntunut itselle luontevalta alkaa heittää juttua tuntemattomien kanssa. Kahvilla istuessa sain kyllä usein juttuseuraa naapuripöydistä ja Bosniassa juteltiin majataloa pitävän naisen kanssa syntyjä syviä saksaksi yksi ilta viinipullon ääressä monta tuntia. Se oli todella kivaa ja avartavaa, ja tuskin olisin ajautunut niihin tilanteisiin, jos en olisi ollut yksin reissussa. Nyt en välttämättä enää lähtisi yksin matkalle, vaan matkustan mieluummin poikaystävän kanssa tai sitten kaverin kanssa, jonka kanssa on tehty yhdessä useampi reissu. Ajatus reissusta jossain todella isossa seurueessa ahdistaisi silti huomattavasti enemmän kuin yksin tehty reissu 😀
TykkääTykkää
Ihanaa, että olet löytänyt sen itsellesi sopivimman matkustustavan! Itsekin nautin kyllä varmaan ihan kaikista eniten niistä reissuista, joissa on joku mukana, mutta ne on jotenkin niin erilaisia verrattuna soolomatkoihin, ettei oikein edes osaa verrata 🙂 Välillä yksin ollessani ehdottomasti kaipaan myös seuraa, mutta sitten vastapainona on se täydellinen vapaus.
TykkääTykkää
Empä ole vielä yksin reissaillut kotimaan reissuja lukuunottamatta, enkä niitä osaisi jotenkin yksin reissaamiseksi laskeakaan vaikka pidemmästäkin matkasta kysymys, kun kuitenkin aina tapaa sitten jotain tuttuja jossain kohtaa matkasta.
Moni kaveri on reissannut yksin ja viihtynyt hyvin, mutta itse koen että haluan jakaa ne uudet kokemukset aina jonkun kanssa, mielellään tietenkin itselle tärkeän ihmisen, joten en ole kunnolla edes ajatellut yksin matkustelua omalle kohdalle.
Aika näyttää jos kuitenkin joskus senkin aika tulee, ei se poissuljettua ole.
TykkääTykkää
Ihan jo kotimaassakin yksinreissailussa pääsee mun mielestä tarpeeksi siihen fiilikseen, aina ei tarvitse lähteä pitkäksi aikaa toiselle puolen palloa 🙂
Varasin juuri yhdet lennot yksikseni valtamerten taakse, ja olen kyllä aika innoissani, kun kaksi kaveriani nyt innostuivat myös mahdollisesti lähtemään mukaan. Kyseessä on itselleni tuttu kohde, joten olen innoissani, että pääsisin näyttämään ja kokemaan tuttuja juttuja myös toisten kanssa. Eli kaiken näköisellä kokoonpanolla tulee kyllä reissattua!
TykkääTykkää
Meitä yksin matkailevia naisia on paljon, mikä on hienoa. Aletaan vähitellen päästä ajatuksesta, että nainen ei pärjäisi yksin tai olisi jotenkin sopimatonta lähteä yksin. Minä olen kierrellyt maailmalla itsekseni avioliitosta huolimatta. En voisi ajatella sitoutuvani ihmiseen, joka ei antaisi minun kulkea. Viihdyn hyvin omissa oloissani. niin kotona kuin matkallakin. Maailmalla yksin – niin, missään muualla en voi kokea olevani niin vapaa.
TykkääTykkää
Tämä on kyllä ihanaa ajatusten muuttumista! Naisen ei tarvitse kuulua ainoastaan kotiin hellan ääreen, vaan saamme mennä maailmalla yksin, jos niin haluamme. Itse ajattelen samalla tavalla, että en voisi sitoutua ihmiseen, joka ei antaisi minun mennä maailmalla. Loppukaneettisi on jotenkin ihana rauhoittava, voimaannuttava ja voimakas!
TykkääTykkää
Soolomatkailu on myös täällä alkanut viime aikoina kiinnostaa kovasti! Pitkään olin lujasti sitä mieltä ettei yksin matkailu ole minua varten (eikös elokuvassakin sanottu ”happiness is only real when shared”), vaikka ihailin heitä jotka siihen ”uskaltautuivat”. Nyt kuitenkin kelkka on kääntynyt, oman ajan merkitys on korostunut ja palan halusta päästä toteuttamaan ensimmäisen yksin-matkan! Kiitos inspiksestä😊
TykkääTykkää
Jes, ihanaa! Mahtavaa, jos sellainen on alkanut kiinnostaa. Tämmöinen matkustusmalli ei tosiaan ole kaikille soveltuva, mutta kannattaa ehdottomasti koittaa, kun se kiinnostaa. Toki onnen hetket ovat erilaisia toisten kanssa jaettaessa, mutta myös yksin ne voivat olla huumaannuttavia 🙂
TykkääTykkää
Todella tuttuja asioita yksinmatkailusta! Olin juuri 15 päivän ryhmämatkalla Nepalissa ja koin henkisesti ihan todella raskaana sen, ettei omaa rauhaa ollut koko aikana ollenkaan. Yksinmatkailussa rakastan juuri mahdollisuuksia sekä yksinoloon, että sosiaalisuuteen juuri niissä rajoissa, mitä milloinkin mieli tekee. Myös mahdollisuutta päättää kaikesta itse arvostan kovasti haha😁
TykkääTykkää
Itse olen ollut muutamalla kuukauden reissulla 40 hengen porukalla ja se kaikki sosiaalisuus on jossain vaiheessa vaan todella raskasta. Arvostan yksinmatkailussa samoja asioita kuin sinä 🙂 Ihanteellista on, kun pääsee matkustelemaan sekä seurassa että yksin.
TykkääTykkää
Ihanaa, että uskallat lähteä. Reissasin itse vuosia yksikseni ympäri maailmaa ja kaipaan sitä usein edelleenkin. Hyvän matkakumppanin löytäminen on todella hankalaan; intrsessit eivät kohtaa tai ei uskalleta antaa toiselle vapautta ja välillä irrottaa kädestä. Yksin matkustaessa ei todellakaan tarvitse miettiä kuin itseään ja omia mieltymyksiään.Matkasta saa silloin paljon enemmän irti.
Yksin matkustaeesa tutustuu aivan eri tasolla uusiin ihmisiin; ihmiset ottaa kontaksia ihan eri tavalla ja toisaalta itselläkin on tarve jutella jonkun kanssa. Toisaalta huonoja puolia on juurikin se, että sinulla ei aina ole ketään jonka kanssa voisit hehkuttaa jotain upeaa kokemusta jonka juuri sinä päivänä olet kokenut. Valokuvia on hieman hankala joskus ottaa. Ne vuodet kun reissasin yksikseni kasvatti minusta juuri tällaisen reissarin kun olen tänä päivänä. Hauskaa reissuja!
TykkääTykkää
En voisi olla yhtään enempää samaa mieltä kanssasi! Voin yhtyä jokaiseen lauseeseesi. Ja kiitos!
TykkääTykkää
Minä olen onnekas sen suhteen, että kotoa löytyy mahtava kumppani, joka on myös loistavaa matkaseuraa. Luen kuitenkin suurella mielenkiinnolla ja arvostuksella soolomatkatarinoita. Sellainen olisi itsellänikin haaveissa toteuttaa vielä joku päivä 🙂
TykkääTykkää
Minun entinen poikaystävänikin oli loistava matkakumppani, intressit meni hyvin yksiin matkustellessakin. Tosiaan nykyään enemmän olosuhteiden pakosta soolomatkailu on valikoitunut omaksi tyylikseni, mutta jotenkin se vapaus on myös sellaista, jota luulen jatkavani myös, vaikka joskus matkakumppanin taas saisin 🙂
TykkääTykkää
Yksin matkustaminen on ihanaa ❤ Etenkin, kun kotona on kolme lasta niin haaveilen jatkuvasti pidemmistä irtiotoista ilman matkaseuraa. Oma tahti, hiljaisuus, rauha ja vapaus – ja sitten mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin, elämään tarttui nuorempana varsinkin paljon upeita uusia tuttavuuksia juuri siksi, että lähdin yksin liikkeelle ja oli "pakko" tutustua muihinkin. Ihania reissuja sulle!
TykkääTykkää
En edes osaa kuvitella, kuinka paljon lapsiarjen keskellä välillä varmasti kaipaa omaa aikaa. Ihailen jokaista äitiä, joka jaksaa arjen läpi! ❤ Ja nuo uudet tutttavuudet on ehdottomasti yksinmatkailun suola. Kiitos! Uskon, että tulevatkin reissut tulevat olemaan ihania.
TykkääTykkää
Yksin ja kaverin kanssa matkustaessa on molemmissa puolensa ja allekirjoitan täysin nuo solomatkailun plussat.
Muistan kun lähdin Aasiaan ilman suunnitelmaa niin että meno ja paluu oli Bangkokiin ja muuta ei ollut. Ystäviäni tämä ihmetytti, kun pelkäsivät jäävänsä yksin. Näin ei käynyt ja aina oli reissussa juttukaveria ja seuraa. Oli se kyllä siistiä.
Ihania reissuja lisää sinne!
TykkääTykkää
Sinäpä sen sanoit! Molemmissa on ehdottomasti puolensa. Nyt lähden reissuun yksin ja kevään Toronton reissulle olen toistaiseksi suuntaamassa yksin, mutta yritän kovasti puhua paria kaveria mukaan, koska olisi kiva kokea se kaupunki soolomatkan jälkeen myös ystävien kanssa 🙂 Ja kiitos, reissuja varmasti tulee lisää!
TykkääTykkää
Mä tykkään matkustaa yksin juuri sen takia että voin tehdä, tai olla tekemättä, juuri sillon mitä haluan, suunnitelmia on helppo muuttaa ja saa nähdä ja tehdä juuri mitä itse haluaa. Mutta toisaalta tykkään myös matkustaa hyvien ystävien kanssa. Onneksi voin tehdä molempia 😊
TykkääTykkää
Niinpä! Onneksi ei tarvitse valita, vaan voi toteuttaa molempia 🙂 Siinäkin mielessä ollaan aika onnekkaita!
TykkääTykkää
❤ Näitä soolomatkailijoiden tarinoita on vaan niin ihanaa ja inspiroivaa lukea, ja toivon todella oman esimerkkini lisäksi myös sinun tarinan kannustavan muita lähtemään sille ensimmäiselle soolomatkalle! Muistankin että luin sinun Bali-postauksia siltä ekalta reissulta, ja jään varmasti seuraamaan tulevaa matkaasi innolla! 🙂 Olisiko muuten ok, jos jaan tämän postauksesi blogissani jossakin vaiheessa?
TykkääTykkää
Toivon, että jokaisen meidän soolomatkailijan esimerkki toimisi inspiraationa heille, jotka miettivät matkaan lähtemistä! Ehdottomasti ollut elämäni parhaita päätöksiä. Ainakin Insta päivittyy ahkerasta ihan matkan päältäkin, varmaan sitten pidempiä blogipostauksia jälleen matkan jälkeen 🙂
Ja ilman muuta on ok, että jaat postaukseni, kun se sinulle sopii! Vielä kerran kiitos inspiksestä AK! ❤
TykkääTykkää
Bali on muuten loistava paikka yksin reissailuun! Matkasin keväällä pari viikkoa ympäri saarta ja koko ajan hyvä fiilis. Paljon muitakin soolomatkaavia tuntui olevan 😊
TykkääTykkää
Sepä juuri! Muutama on kysynyt, että miksi lähden taaaaaas Balille, kun olin kuitenkin siellä viimekin jouluna. Olen vastannut juurikin tätä, että se on niin loistava paikka yksi reissailuun. Turvallista, paljon nähtävää, edullista, hyvä fiilis, lämpö, mitä muuta voisi kaivatakaan? 🙂
TykkääTykkää