Olen ollut 15-vuotiaasta saakka aina se seurusteleva tyyppi, joten onkin outoa olla nykyään (vielä yli kolmen vuoden sinkkuuden jälkeenkin) lähikaveriporukassa lähes ainut sinkku. Melkein jo ikisinkku. Vaikken kyllä edes ole läheskään ainut.
Jouluisin kaverit viettävät pyhiä kumppaneidensa, lastensa ja perheidensä kanssa. Matkoille suunnataan sen oman mielitietyn seurassa. Viikonloput on sitä aikaa, kun puuhataan jotain kivaa oman kullan kanssa, kun arkena ei ehdi. Työ- ja opiskelukiireet eivät ole silloin sotkemassa. Oma sinkkuus ja ulkopuolisuus usein korostuu näissä tilanteissa. Itse vietän viikonloppua yksin sohvan nurkassa (paitsi eihän mulla ole edes sohvaa) ja nyyhkin yksinäistä oloani.
Todellisuudessahan olen kaveriporukastani varmasti se liikkuvaisin osa, joka on lähes aina viikonloppuisin jossain menossa, eikä sohvalla löhöilyyn edes ole aikaa. Lomat reissaan ja iltaisin luuhaan harrastuksissa tai puuhaan omia projektejani. Vaikka rakastan olla yksin, niin rajansa kaikella. En minäkään halua viettää kaikkia viikonloppuja, lomia tai iltojani yksin kotona. Siksi matkustan ja puuhaan paljon kaikkea mahdollista yksin, kun moni ystävä tekee näitä asioita kumppaninsa ja oman perheensä kanssa.
Jetlagissa-podcastissa pohdittiin, että aina kun on matkustanut yksin johonkin, on paennut jotain; juhlapyhiä, yksinäisyyttä jne. Tunnistan omaa toimintaani tästä myös. En silti koe, että tekisin näitä asioita vääristä syistä, ne ovat oikeasti melkoisia selviytymiskeinoja elämässäni. Esimerkiksi pitkä viikonloppu voisi tuntua aivan kamalalta, jos se pitäisi viettää yksin omassa yksiössäni ilman sen kummoisempia suunnitelmia tai seuraa. Silloin tuntuu helpommalta lähteä yksin vaikkapa Makumatkalle Tallinnaan kuin märehtiä yksinäistä oloa kotona.
Etenkin soolomatkoillani olen ollut enemmän ihmisten ympäröimänä kuin koskaan muuten (pois lukien superintensiiviset nelikymmenhenkisten partioporukoiden ulkomaan reissut). Saan olla juuri sen verran yksin kuin haluankin, mutta saan myös seuraa, kun sitä kaipaan. Yksin reissatessani esimerkiksi jouluksi pois, en tunne oloani yksinäiseksi tai epäonnistuneeksi yhteiskunnan silmissä, sillä joulu ikään kuin menettää merkityksensä toisessa ympäristössä, eikä naamalle puske koko ajan ne yhteiskunnan kasaamat perinteiset parisuhde- ja perheodotukset. Onneksi omat vanhempani ovatkin tässä asiassa maailman ihanimpia, eivätkä tällaisia odotuksia minulle tai veljelleni asetakaan. Kun olen yksin matkalla, minun ei tarvitse tuntea oloani epäonnistuneeksi, ulkopuoliseksi tai oudoksi, kun en asetukaan yhteiskunnan normeihin, vaan saan tuntea itseni rohkeaksi, vapaaksi ja oman tieni kulkijaksi.
Toki myös yhtenä tärkeimmistä seikoista yksin matkaillessa on se, että voin lähteä reissuun juuri silloin, kun se minulle sopii, juuri sinne, minne haluan, lyhyelläkin varoitusajalla. Ja saan tehdä juuri niitä asioita kuin haluan, ilman kompromisseja. Olen iloinen, että uskalsin aikoinaan ottaa askeleen tuntemattomaan ja kokeilla soolomatkailua, koska selkeästikin se sopii minulle. Ei ole nimittäin niin sanottua, että se olisi jokaisen juttu. Kaikille yksin matkaaminen ei sovi, mutta minulle se on mieluisa matkustusmuoto. Silti otan edelleen sydän avoinna vastaan myös reissuseuraa, koska onhan elämykset aina siistimpiä jaettuina ja yhteisreissut ovat niin erilaisia kuin yksin matkustaessani!
Herättikö tämä jotain fiiliksiä sinussa tai jotain, mitä haluaisit kysyä yksin matkustamisesta?
Unelmamaja 
Ihan todella tuttuja fiiliksiä sinkkuajoilta! Nykyään tulee enemmän matkusteltua kumppanin kanssa, mutta nautin kyllä vieläkin todella paljon myös yksinmatkailusta, vaikkei niin usein sellaisille tulekaan enää lähdettyä. Onneksi kumminkin myös sellaiseen on ollut mahdollisuus, sillä ei sekään ole kaikissa parisuhteissa varmasti ole täysin itsestäänselvyys.
TykkääTykkää
Yksinmatkustaminen ei harmillisesti ole todellakaan itsestäänselvyys jokaisessa parisuhteessa. Onneksi olet löytänyt suhteen, jossa on ymmärrystä ja pääset nauttimaan myös tästä matkamuodosta 🙂
TykkääTykkää
Itse olen perheellinen ihminen ja löytänyt tänä vuonna uudelleen yksin matkustamisen ihanuuden. Olen kyllä ollut vuosien mittaan useasti reissussa myös ilman miestäni tai lapsiamme, mutta aina ystävän/ystävien kanssa.
Aluksi sooloreissuun lähteminen jännitti, mutta totta puhuen olen nauttinut siitä kovasti. Jotenkin ehtii tekemään paljon enemmän ja imee itseensä ympäristöstä eri tavalla asioita. Yksin ravintolassa syöminen on ollut ehkä ainoa vähän orpouden tunteita matkoilla herättänyt tilanne.
TykkääTykkää
Juurikin näin! Yksin eri ympäristössä oleminen altistaa ihan uudella tavalla tapahtumille, ilmapiirille jne. Koen myös saavani eri asioita matkoilta irti yksin matkatessani vr. seurassa. Silti kummallekin tavalle on kyllä paikkansa ja tarpeensa. Onhan erimerkiksi ravintolassa yleisesti ottaen kivempi syödä seurassa 😉
TykkääTykkää
Tää oli ihana teksti! Monia tuttuja asioita ja ihanan rehellisesti kerrottu.
Mun mielestäni on upeaa, että soolomatkailu on yleistynyt, eikä meitä yksin matkustavia enää katsota ihan niin kieroon ainakaan ns. matkailupiireissä. Muut tuttavat saattavat toki vieläkin ihmetellä, kun lähden yksin reissuun, mutta usein ihmettelyssä on aistittavissa myös ”ootpa sä rohkea” -tyyppistä ajattelua.
Allekirjoitan tuon, että usein sooloreissuilla ympärillä on paljon enemmän ihmisiä kuin pariskuntana matkaillessa. Yksin matkustaessani olen saanut tutustua lukuisiin ihmisiin, joiden kanssa olisi tuskin tullut vaihdettua sanaakaan, jos olisin matkustanut kaverin, tai saatika puolison kanssa.
TykkääTykkää
Kiitos! Mahtavaa lukea tällaista palautetta.
Tuo on ihan totta, että soolomatkailun yleistyminen on poistanut tietynlaista stigmaa aiheen ympäriltä, vaikka edelleen jotkut saattavatkin ihmetellä tätä matkustusmuotoa. Mukavan paljon kuitenkin nykyään kuulee sitä posivitiivista pöhinää asiasta 🙂
TykkääTykkää
Minä olen kyllä tosi paljon yksin, kun en matkusta, esimerkiksi nyt. Seurassakin olen niin väritön, että jos jossain järjestetään jotkut pippalot, ei kukaan muista minun olleen niissä. Reissatessa todellakin olen tai joudun olemaan seurassa ja esimerkiksi hostellissa olen usein nukkunut dormissa, halusin sitä sillä hetkellä tai en. Lähes ainoa tapa minun olla sosiaalinen arkielämässä on olla hassu joidenkin muiden lapsille, kun omiakaan ei ole. Tietysti pakenen jotain reissaamalla, mutta onko se sitten väärin, pitäisikö olla kotona jahtaamassa pölypalloja.
TykkääTykkää
Kuten totesinkin omassa tekstissäni, en koe matkustamalla pakenemista vääränä, vaan tärkeänä voimavarana itselleni. Ja varmasti sinullekin on paikkasi esimerkiksi niissä juhlissa.
TykkääTykkää
Täällä myös yksi soolomatkailun puolestapuhuja! Minulle yksin matkustaminen on jokaisella kerralla jotenkin voimaannuttavaa. Joskus voi olla että pakenen jotain, joskus vain reissu saattaa olla hyvin tulossa kun tuntuu että tauko arjesta voisi olla paikallaan. Toki mielelläni matkustan myös seurassa, mutta en jaksa odottaa muita ihmisiä matkustaakseni, sillä aina kaikilla on jotain. Yksin on vain kertakaikkiaan helpompi suunnitella ja toteuttaa. Ja nimenomaan se kuinka huikeisiin ihmisiin yksin matkustaessa tutustuu! IHANAA.
TykkääTykkää
Amen! Eipä tähän mitään lisättävää. Ajattelen tismalleen samoin tästä 🙂
TykkääTykkää
Kiva ja ajatuksia herättävä kirjoitus! Mä kun olen seurustellut käytännössä koko aikuisikäni, on tullut tietysti reissattua hurjasti enemmän kumppanin kanssa, mutta muutamat soolomatkat ovat kyllä olleet silmiä avaavia kokemuksia. 🙂 Niissä on tullut sitä sellaista onnistumisen ja selviämisen tunnetta, joka puuttuu muilta matkoilta. Nyt on vierähtänyt tosi pitkä aika viimeisestä soolomatkasta ja todellakin pitää taas jossain vaiheessa mennä. Ja ihan totta, yksin matkustaessa tutustuu helpommin uusiin ihmisiin kuin porukassa. Tavallaanhan matkustaminen on aina vähän pakenemista, ainakin arjen jos ei mitään muuta, mutta se on ihan ok. Jos olisin itse sinkku, matkustaisin myös ehdottomasti yksin.
TykkääTykkää
Kiitos!
Nyt ei kun vain suunnittelemaan soolomatkaa, vaikka matkakumppani löytyykin. Molemmat matkustustavat ovat ihania ja täysin erilaisia toisiinsa verrattuna 🙂
TykkääTykkää
Yksinmatkailu antaa lisää mahdollisuuksia, voi lähteä nopeastikin matkaan silloin kun itselle sopii eikä tarvitse ottaa muita huomioon, se paljon karsastettu ruokailukin menee jo ihan rutiinilla. Vaikka matkustankin välillä yksin niin seurakin toki kelpaa samanhenkisen matkailijan kera.
TykkääTykkää
Ei mitään lisättävää tähän! Syön Suomessakin tosi usein yksin lounaalla tai kuten juuri tätä naputellessani, illallisella kattoterassilla, joten reissussakaan yksin syöminen ei ole koskaan aiheuttanut sen suurempia ahdistuksia. Oikeastaan Brasiliassa ensimmäisellä soolomatkallani jopa hieman ahdistuin siitä, kun tarjoilija istui pöytääni pitämään minulle illallisseuraa 😀
TykkääTykkää
Ihanasti kirjoitettu. Aivan ajatusten kanssa pyörin itsekin vielä jokunen vuosi sitten. ( tai no apua onhan siitä yli 10v) Reissasin yksi, kun kukaan muu ei lähtenyt ja reissasin yksin koska koska en vaan jaksanut sopeutua yhteiskunnan ihan kaikkiin normeihin.
Näin jälkeenpäin ajateltuna sooloreissut on parasta mitä olen ikinä tehnyt. Opin niin paljon itsestäni, ihmisistä, kuttuureista ja vaikka mistä. Sooloreissulla on paljon enemmän läsnä hetkessä, kun isommassa porukassa ja sooloreissuilla tutustuu ihan eri tavalla uusiin ihmisiin. Ja kun kaikki väsyttää, saa olla ihan yksin.
Voin sanoa rehellisesti, että en olisi nykyinen minä ilman näitä reissuja. Ja toisaalta emme varmaan perheenä tekisi nykyisenlaisia reissuja, ellen olisi ensin itse kokeillut omia rajojani.
TykkääTykkää
Kiitos Anu! Tuo on ihan totta, että sooloreissut varmasti muokkaavat suurinta osaa reissaajista. Niillä matkoilla sitä on niin erilaisissa sfääreissä, mahdollisesti puuhastelee eri juttuja ja eri tavalla kuin tuttujen kanssa ja kokeilee rajojaan. Tällä hetkellä soolomatkat ovat itselleni helpoimpia, kun ystävilläni on eri aikataulut tai sitten rahatilanteet eivät natsaa yhteen tms. Saas nähdä, millaisia reissuja sitä tulee tehtyä 10 vuoden päästä.
TykkääTykkää
Yksin matkustaminen on mun mielestä aivan ihanaa (ja ”lapsellisena” se tietty on entistä rentouttavampaa).
Mielestäni pakenemisesta puhuminen on tylsää; ihan kuin se olisi pakenemista, ettei välitä kaikista perinteistä tai haluaa viettää pitkät vapaansa jossain muualla! Olen ollut itse aina onnellinen viettäessäni juhannuksia Espanjassa, jossa ei ole samanlaista ”nyt mökille kaveriporukalla kokon ääreen”-meininkiä vaan olen luonut omia perinteitä. 🙂 Että vahvasti soolomatkailun ja ”pakomatkailun” puolesta!
TykkääTykkää
Se on kyllä ihanaa!
Itse en pidä pakenemista tylsänä tai negatiivisena asiana, ainakaan tässä yhteydessä. Tai miten voisinkaan, kun nämä reissuthan ovat aina olleet omia valintojani ja olen lähtenyt yksin matkaan omasta tahdostani 🙂 Koen sen juurikin noin, että luon omia juttujani, omia perinteitä näillä reissuilla. Aika makeeta hommaa, sanoisinko!
TykkääTykkää
Kiva lukea muiden sooloreissaajien tarinoita! 🙂 Itse sinkkuna tunnen reissuissa yksin ollessani oloni vähemmän yksinäiseksi, kuin oman (kiireisenkin) arjen keskellä kotona, jossa muilla on parisuhteensa ja perhe-elämänsä. Ehkä siinä mielessä harrastan tuota ”pakomatkailua”, mutta en näe sitä mitenkään pahana harrastuksena 🙂
TykkääTykkää
I feel you! 🙂 Täällä on myös usein kiireinen arki, josta on hyvä välillä irtautua (soolo)matkoille maailmalle. Itsekään en näe pakomatkailua negatiivisena asiana, kuten sanoinkin, se on itselleni valtava voimavara 🙂
TykkääTykkää
Yksinmatkustaminen on ihanaa. Itse olen myös ollut pitkään sinkku ja se on tietoinen valintani. Olen matkustanut paljon lasteni kanssa ja se on ollut ihanaa, mutta nyt he ovat nuoria aikuisia ja jotenkin koen, että nythän se elämä vasta alkaa. 😀 Ja pääsen myös matkoille yksin. En koe edes pakenevani mitään, koska jotenkin olen myös odottanut tätä aikaa elämässä. Toki tykkään reissata myös seurassa ja usein ollaan tehty esim. työporukalla reissuja ja ne on olleet ratkiriemukkaita hetkiä.
TykkääTykkää
Sinulla onkin kiva ja uusi vaihe elämässä siis menossa! 🙂 Ja tuohan on mahtavaa, kun voi reissata sekä seurassa että yksin, tilanteen mukaan. Itse pidän myös molemmista matkustusmuodoista, tällä hetkellä tosin aikataulu- ja rahasyistä monesti tulee mentyä yksin. Minäkään en koe pakenevani sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan tietynlaista toisenlaisen elämän elämistä muissa ympyröissä 🙂
TykkääTykkää