Tuntuu, että päivät vilistää hurjaa vauhtia eteenpäin. Jossain vaiheessa sitä vain havahtuu siihen, ettei ole enää puhtaita alkkareita kaapissa ja pesukone on taas laitettava pyörimään, vaikka tuntuu siltä, että enkös minä vasta niin tehnyt. Ja sitten kun laskeskelee päiviä taaksepäin, tajuaa, kuinka aika juoksee ja viime koneellisesta onkin vierähtänyt jo hyvä tovi.
Kiireen keskellä onkin hyvä välillä pysähtyä hetkeksi rauhoittumaan. Sytyttää kynttilöitä, juoda kuppi suosikkiteetä ja lukea jotain hyvää kirjaa tai vaikkapa ihan vain ihastella kauniita asioita ympärillä. Vaikka huoneessani on paljon kivoja yksityiskohtia ja tavaraa olisi vaikka muille jakaa, kiinnittyy katseeni kuitenkin usein johonkin yhteen tiettyyn nurkkaukseen. Aiemmassa asunnossa tämmöinen nurkkaus oli kulmapöytä, jossa oli paljon kynttilöitä, maljakoita ja Eero Aarnion Tuplakupla-valaisin. Nurkkaus osui aina automaattisesti näkökenttään sohvalla löhötessä. Nykyisen asunnon lempparinurkkaus on siinä mielessä vähän hassu, ettei se osu oikein silmään, ellei tarkoituksella mene nurkkausta ihmettelemään. Silloin tällöin nurkkaus osuu silmiin, kun käy parvekkeella, mutta sekään ei näin talviaikaan ole ahkerassa käytössä. Silti, aina kun katse löytää nurkkaan, nousee pieni hymy huulilleni. Ellei edessä möllötä kasa muovikasseja tai muuta yhtä esteettistä.
Tässä näkymässä yhdistyy niin monta asiaa, joista tykkään kuin hullu puurosta. Isoimpana ja selkeimpänä esiin pomppaa rakastamani Suomi-design: R-Collectionin ihanan rento ja kivan mallinen college-paita, Poola Katarynan laserkaiverrettu persoonallinen puuhenkari (jossa muuten yhdistyy sekä rakkauteni lasertöihin että puuhun materiaalina) ja Minna Parikan kenkälaatikot iloisilla printeillä. Parikoiden laatikoista pakko mainita sen verran, että olen tilannut kahdet Parikan kengät kahdesta eri nettikaupasta ja kummallakin kerralla kenkälaatikot on pakattu ja suojattu niin hyvin, ettei laatikot ole menneet kuljetuksessa miksikään ja niitä voi pitää hyvillä mielin esillä. Olisi sääli piilottaa näin kauniit laatikot vaatehuoneen uumeniin. Suomi-designin lisäksi näkymässä ilahduttaa kaktus – sympaattinen kasvi, jolla on kuitenkin sisukas pinta. Ja laatikoiden päällä hieman vinksin vonksin kenollaan oleva hattukasa. Rakastan erilaisia hattuja, ja etenkin huopahatut ovat vieneet sydämeni. Niillä ei tosin ole nyt talven aikana asiaa ulos, kun täällä Joensuun leveyksillä tuulee pirunmoinen Siperian tuuli, joka lennättää polkupyörätkin mennessään.
Tältä, ainakin melkein, näyttää minun lempparinurkkauksessa. Tuohon valkoiselle seinälle muutti pari päivää sitten vihdoinkin kitara omalle paikalleen, joten nurkkaus on nyt vielä vähän kivempi. Kiitos iskälle kitaratelineen asennuksesta!
Unelmamaja 