Kun neljä ja puoli vuotta sitten mietin blogilleni nimeä, halusin nimeksi jonkin sellaisen, minkä alle voin tunkea liikaa kategorisoimatta monenlaisia asioita: kotijuttuja, käsitöitä, matkoja – tulevaisuuden unelmia ja toteutuneita unelmia. Unelmamaja pitääkin sisällään oman elämäni kirjoa monelta eri osa-alueelta. Olen saanut koota yhden katon alle itseäni kiinnostavia asioita.
Ja sellainen paikka Unelmamajan lisäksi minulle on myös oma fyysinen kotini. Minulle koti on paikka, jossa saan olla juuri sellainen kuin olen. Saan olla tekemättä mitään tai vaikka tanssia päättömästi musiikin raikaessa taustalla. Koti on paikka, jossa pystyn hengittämään ja rauhoittumaan kaiken kiireen keskellä. Kotini seinien sisällä saan unelmoida ja toteuttaa. Olen onnekseni saanut lähes jokaisesta asuinsijastani tehtyä kodin itselleni. Nykyinen pikkukotini on tuntunut jotenkin erityisen hyvältä kodilta, vaikka edellistä hulppeaa kommuunikotia onkin melko mahdotonta peitota missään vaiheessa.
Nykyinen kotini on aika tyypillinen opiskelija-asunto. Yksiö hyvin tavallisilla pintamateriaaleilla ja melko vähällä säilytystilalla. Asunnossa on toimiva pohja ja joitain erikoisia ratkaisuja rakennuttajan puolelta. Plussana edullinen vuokra suhteutettuna yleiseen hintatasoon ja miinuksena aina täyteen varattu pyykkitupa. Muutin tähän asuntoon melkein vuosi sitten ja nyt kun asumiskuukausia on hyvin todennäköisesti jäljellä huomattavasti vähemmän kuin asuttuja kuukausia, ajattelin esitellä oman pikku kotini myös sinulle.
Aluksi koin melkoisia harmaita hiuksia säilytystilan vähyydestä, sillä asunnossa on vain tavaransäilytykseen vain kaksi kaappia, joista toinen on siivouskaappi. Ja minähän olen henkeen ja vereen hamstraaja, joten tavaraa on siis enemmän kuin yhden ihmisen tarpeisiin. Jotenkin kummasti kaikelle tavaralle kuitenkin löytyi paikkansa vaaterekkien ja lipastojen avulla. Toki tässä oli myös hyvä syy karsia tavaraa. Vähäisen säilytystilan keskellä eläessäni olen myös herännyt entistä enemmän siihen, minkä verran oikeasti tarvitsen rojua elämääni. Olenkin alkanut vakaasti kallistua entisestään tavaran karsimisen kannalle, jotta jälleen seuraava muuttoni olisi entistä helpompi. Ja olen myös huomannut, että tavarasta luopuminen on tuonut ympärilleni lisää tilaa hengittää.
Kotini on himpun alle 30 neiliötä ja se kätkee sisäänsä yhden huoneen, pienen eteisen ja kylpyhuoneen. Talo on vasta muutaman vuoden vanha, joten materiaalit ja rakennusratkaisut ovat nykyaikaisia. Keittiö sijoittuu huoneen yhdelle laidalla sisältäen ihan kohtalaisesti kaappeja astiavarannoilleni. Huoneeseen mahtuu mukavasti sänky, työpiste, keittiö ja ruokailupöytä. Siltikään tila ei ole tukossa, vaan asunnossa on mielestäni mukavan avaraa, olematta kuitenkaan kolkkoa. Tästä boheemi tavarapaljouteni pitää huolen. Huoneessa on isot, lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat, joista toinen on itse asiassa ranskalaisen parvekkeen ovi. Isot ikkunat tuovat mukavasti valoa pitkulaiseen asuntoon ja avartavat entisestään näkymää. Länteen avautuvista ikkunoista näkyy aurinkoisina iltoina upeat auringonlaskut.
Tässä kodissa minun on hyvä olla. Ja niin ilmeisesti myös muillakin, sillä usein kun joku ystäväni tai tuttuni tulee ensimmäistä kertaa käymään pienessä kodissani, kuulen oikeastaan aina ihasteluja kodistani. Kotiani on kehuttu poikkeuksetta kodikkaaksi. Se onkin mielestäni yksi tärkeimpiä ominaisuuksia kodissa, että koti tuntuu kodikkaalta. Kodilta.
Unelmamaja 