Tänään, 27.1.2020 maanantaina, Auschwitz-keskitysleirin vapauttamisesta tulee kuluneeksi 75 vuotta. 75 vuotta voi tuntua meille milleniaaleille varsin pitkältä ajalta, mutta samalla se on äärimmäisen lyhyt aika ihmisen historiassa. Monella on edelleen elossa sukulaisia ja tuttavia, jotka ovat eläneet tuolloin 75 vuotta sitten. Oikeasti siitä ei ole pitkä aika.
Käväisin viime syyskuussa Krakovassa pidennetyllä viikonloppureissulla ystäväni kanssa. Yksi mielestäni oikeastaan pakollisia kohteita Krakovaan matkustaessa on juurikin Auschwitz-Birkenau, joka on nykyään museo ja Unescon maailmanperintökohde. Ei mikään reissumieltä ylentävä kohde, mutta sitäkin tärkeämpi ja ajatuksia herättävä. Mielestäni jokaisen olisi hyvä käydä tuijottamassa pahuuden pesäkettä lähietäisyydeltä, jotta ymmärtäisimme lähihistoriamme yhden järkyttävimmän katastrofin ja ihmismielen julmuuden, emmekä unohtaisi ja sitä kautta toistaisi tätä kamalaa historiaa. Nykypäivänä vihapuhe ja rasismi ovat jälleen huolestuttavan yleisiä ja ne tunnutaan hiljaisesti hyväksyvän pelottavan usein. Selkeästi osa on jo unohtanut historian ja on mahdollistamassa sen uusiutumisen. Tämän todisti esimerkiksi eilen Tampereella uusnatsijärjestön mielenilmaus, jossa poltettiin Israelin lippu sekä viime yönä tehty vihateko Turun synagogaa kohtaan. Itselleni nämä tuntuvat käsittämättömiltä tapauksilta nykyajan sivistysvaltiossa.
Toivon, että pystyn kertomaan vierailukohteesta sen ansaitsemalla kunnioituksella ollen samalla informatiivinen. Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseo sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Krakovan keskustasta, Oświęcimissä. Paikalle pääsee julkisilla, taksilla tai retkien järjestäjien yhteiskuljetuksilla. Varasin meille puolen päivän mittaisen retkipaketin kuljetuksineen ja pääsylippuineen sekä oppaineen tehdäksemme vierailustamme mahdollisimman stressivapaan. Rankan kohteen vuoksi emme kaivanneet päiväämme ylimääräistä säätöä tai sumplittavaa kuljetuksien, lippujonojen tai muiden muuttuvien tekijöiden kautta. Kohteeseen on mahdollista mennä tosiaan myös omilla kuljetuksilla ja ostaa liput erikseen, jolloin säästää joitakin euroja. Kannattaa kuitenkin huomioida, että museoon myydään vain tietty määrä lippuja per päivä, joten liput on hyvä ostaa etukäteen.
Päivä alkoi aikaisin aamulla sovitusta kokoontumispaikasta, josta lähdimme yhteiskuljetusbussilla Auschwitzin museolle. Museon pihassa saimme ohjeistuksen sekä pääsyliput kierrokselle. Jokainen opastetulle kierrokselle osallistuva sai sisäänpääsyn jälkeen oman audiolaitteen, jolla pystyi kuuntelemaan opastamme. Oppaamme puhui selkeästi ja rauhallisesti, joten opastuksen kuunteleminen oli vaivatonta sekä informatiivista. Kierroksella kävimme muutamissa eri rakennuksissa ja kiertelimme yllättävänkin pienellä aidatulla alueella, joka käsitti Auschwitzin alueen. Tällä alueella rakennukset olivat hyvässä kunnossa ja rakennuksissa oli sisällä eri aiheittain näyttelyitä keskitysleiriajasta. Kylmäävimmät näyt olivat mielestäni valtavat tavarakasat, joissa oli mm. matkalaukkuja, kenkiä ja proteeseja. Myös yksi huone täynnä hiuksia veti sanattomaksi. Vaikka olinkin nähnyt kuvia näistä kaikista, konkretisoitui vankina olleiden määrä kunnolla vasta nämä tavarat itse paikalla nähtynä. Oikeastihan esillä oli vain murto-osa, eli todellinen määrä ei näidenkään kautta välittynyt lopulta ihan täysin.
Toinen hyvinkin musertava ja itselleni tiukka paikka oli teloitusseinän ja eristyssellien luona vierailu. Etenkin käsittämättömän pienet seisontasellit sekä 40 hengen pimeät, pienet ja matalat eristyssellit, joissa vangit odottivat teloitustaan, tuntuivat äärimmäisen epäinhimillisiltä. Näistä selleistä vangit joutuivat viimeisenä tekonaan kävelemään teloitusseinän eteen täysin alasti. On käsittämätöntä, kuinka ihmisiä on pystytty nöyryyttämään mahdollisimman paljon heidän jo epätoivoisen elämänsä aivan loppuun saakka. Näiden lisäksi myös rekonstruoidun kaasukammion sisällä käyminen nosti palan kurkkuun. Itselleni paikka ei luonnollisestikaan nostanut niin isoja tunteita pintaan kuin esimerkiksi ryhmässämme olleelle juutalaiselle miehelle, mutta silti erilaiset tunteet vihasta epätoivon kautta suruun kulkivat lävitseni kierroksen aikana. Kyyneleet meinasivat muutamaan kertaan nousta silmiini, kun seurasin sivusta paikalla olleiden juutalaisten tuskaa.
Auschwitzin jälkeen siirryimme bussilla pienen matkan päähän Birkenaun tuhoamisleirille. Tämä on se osa leiriä, jossa nimensä mukaisesti tuhottiin valtavia määriä ihmisiä. Auschwitzin työleirin puolella enimmäkseen siis työskenneltiin ja pyöritettiin koneistoa, kun Birkenaun puolella kaasutettiin ihmisiä hengiltä. Birkenau on valtava kenttäalue, joka on ollut aikoinaan täynnä barakkeja, joissa vangit ovat nukkuneet ja yrittäneet selvitä hengissä. Puna-armeijan tullessa vapauttamaan leirit, natsit onnistuivat tuhoamaan käytännössä koko Birkenaun leirin barakkeineen ja kaasukammioineen. Nykypäivänä alueella on siis jäljellä vain portti, junanraiteet, muutamia uudelleen rakennettuja barakkeja sekä kaasukammioiden rauniot. Alue on valtava ja avaruutensa vuoksi hyvin altis erilaisille sääolosuhteille. Vierailupäivänämme syyskuun loppupuolella oli yli 20 astetta lämmintä ja aurinko porotti niskaamme. Tuossa hetkessä auringonpaiste tuntui jotenkin irvokkaalta, mutta samalla se sai myös miettimään, miltä auringon paahde tai vuorostaan jäätävät talvituulet ovat tuntuneet vankien niskassa. Helppohan minun siinä oli kitistä vesipullo kädessäni ja neule harteillani.
Birkenaun alueella on myös muistomerkki uhrien muistoksi. Museoalueella ja etenkin tuolla muistomerkillä näkyi paljon juutalaisryhmiä, erityisesti nuorisoryhmiä Israelin lippuineen sekä Daavidin tähdin varustelluin hupparein. Holokaustin suurimpana uhriryhmänä olivat nimenomaan juutalaiset. On arvioitu, että Auschwitz-Birkenaussa sai surmansa ainakin 1,1 miljoonaa (mahdollisesti jopa 1,5 miljoonaa) ihmistä, joista noin miljoona oli juutalaisia. Muita leirillä tapettuja olivat mm. romanit, puolalaiset, venäläiset sotavangit ja seksuaalivähemmistöjen edustajat.
Kierros oli hyvinkin informatiivinen ja silmiä avaava. Auschwitzin puolella olisi voinut kierrellä pidempäänkin, sillä ohjatulla kierroksella emme käyneet kaikissa tarjolla olevissa rakennuksissa ja etenemistahti oli melko reipas, olematta kuitenkaan liian kiireinen. Mielestäni tällainen opastettu kierros oli juuri sopiva, sillä opas osasi kertoa koskettavia ja mielenkiintoisia yksityiskohtia, yksittäisten ihmisten kohtaloita ja muita tarinoita, joita ei olisi kuullut ilman opastusta. Toisaalta oli myös hyvä, että liikkumistahti oli suhteellisen reipas, niin kokemus ei vyörynyt päälle useiden tuntien ajan, kun joku piti huolta etenemistahdista. Birkenaun alueella ollaan käytännössä koko ajan ulkona, joten sääolosuhteet kannattaa ottaa huomioon. Lisäksi Birkenaussa tulee paljon käveltävää, jos haluaa kiertää raunioiden, muistomerkin ja barakkien kautta. Tämä kannattaa ottaa huomioon, jos on rajoitteita liikkumisen kanssa. Myös Auschwitzin puolella kannattaa ottaa huomioon rakennusten lukuisat portaat sekä kapeat käytävät.
Olin henkisesti valmistautunut kierrokseen aika paljon. Olen lukenut paljon aihetta käsittelevää kirjallisuutta, katsonut dokumentteja ja elokuvia sekä muutenkin ollut hyvin kiinnostunut aiheesta jo useamman vuoden ajan. Olin kuullut paljon varoituksia kohteen rankkuudesta ja varautunut siihen. En tiedä, oliko kohdallani keskitysleirivierailu ennalta pelättyä helpompi, siksi että olin valmistellut itseäni kohteen rankkuudesta ja oikeastaan mitkään kerrotut asiat eivät tulleet uutena vai siitä, että tämä oli itselleni toinen keskitysleirivierailu. Olen nimittäin aiemmin käynyt pienellä työleirillä Belgiassa, jossa paikan intiimiys tuli tehokkaammin iholle kuin suuressa museomaisemmassa Auschwitzissa. Todennäköisesti molemmilla oli osuutta asiaan. Näin ollen kohde ei tuntunut kaikessa kaameudessaan niin järkyttävältä kuin olin pelännyt, vaikka vetikin sanattomaksi sekä pisti ajattelemaan. Kohteessa vierailtuani huomaan kuitenkin nykyään herkistyväni ihan eri tavalla lukiessani tai katsoessani dokumentteja aiheesta. Kaikessa rankkuudessaan suosittelen kohdetta jokaiselle. Tämä on kuitenkin sellainen osa ihmishistoriaa, ettei sitä saada vain lakaista maton alle ja unohtaa.
Auschwitzin vierailulla on hyvä ottaa huomioon:
◊ kunnioittava pukeutuminen ja käytös
◊ lippujen päiväkohtainen myyntirajoitus
◊ alueelle ei saa viedä isoja laukkuja, maksimikoko 30 x 20 x 10 cm
◊ museon sisällä ei saa syödä tai juoda
◊ Auschwitzin museorakennuksen yhteydestä löytyy ravintola, samoin pihalla joitain ruokakojuja
◊ molemmissa leireissä WC:t (maksulliset, kuten Puolassa yleensä, voi maksaa myös kortilla)
◊ sääolosuhteet, alueella ollaan paljon ulkona
◊ liikuntarajoitteet (portaat, kapeat käytävät, laajat ulkoalueet)
Unelmamaja 
Parin kuukauden päästä on matka Krakovassa ja tarkoitus on käydä myös tuolla. Varmaan tulee ahdistava kokemus, kun pelkästään näidenkin juttujen lukeminen saa mielen synkäksi.
TykkääTykkää
Moikka Mikko! Suosittelen käyntiä tuolla. Kokemus ei todellakaan ole kevyt, eikä loppupäivälle kannata välttämättä suunnitella hirveän raskaita juttuja. Me otimme aika rennosti kierroksen jälkeen: nukuimme päiväunet ja kävimme nautiskelemassa illallisen pitkän kaavan mukaan.
TykkääTykkää