Vietettiin viikonloppuna kaveriporukalla mukava sunnuntai-iltapäivä Helsingissä Kruunuvuoren hylätyillä huviloilla. Aikataulullisista syistä mentiin alue melko nopeasti läpi ja haluaisinkin palata huvila-alueelle vielä joskus uudestaan kunnolla tutkimaan. Paikka on nimittäin maaginen. Samaan aikaan kylmiä väreitä herättävä ja haikea, mutta menneellä loistokkuudellaan lumoava pakopaikka keskustan hälinästä. Alue on päässyt rapistumaan, kun liikemies Aarne J. Aarnio osti huvila-alueen 50-luvulla ja yritti saada alueelle uudelleenkaavoitusta lähiörakentamista varten. Kun lupaa ei irronnut, Aarnio päästi huvilat rappeutumaan. Valitettavasti. Täältä (klik) voit lukea lisää alueen menneisyydestä.
Suurin osa huviloista on jo sortunut osittain maan tasalle tai tuhopoltettu, ja pystyssä olevat on niin huonossa hapessa, ettei niihin ole menemistä todellisen sortumavaaran takia. Pari huvilaa on ollut ympärivuotisessa käytössä vielä 80-luvun lopulla. Näihin parempikuntoisiin pystyi menemään (omalla vastuulla) ihan sisällekin saakka. Tosin jännitys oli liikaa tälle hermoheikolle ja jätin perinpohjaisen tutkimisen sikseen. Löydettiin Villa Hällebon upealta rantakalliolta tosi hyväkuntoinen hirsisauna, joka on edelleen näköjään käytössä. Paikalle oli tuotu visiittiämme edellisenä päivänä ohjelappu saunan käytöstä. Sauna toimii ”valtausperiaatteella” ja jokainen käyttäjä itse vastaa siisteydestä, polttopuista sun muista perusjutuista. Paikalla oli tuikkukippoja, tuikkuja, peseytymisvateja jne. Sinne olisi aika makeeta mennä vähän isommalla kaveriporukalla saunomaan. Pienellä, muutaman hengen porukalla voisi tulla pupu pöksyyn. Ainakin meitsillä.
Huviloille pääsee melko kivuttomasti julkisilla. Metrolla Herttoniemeen, sieltä bussi nro 88 Kaitalahteen päätepysäkille saakka. Pysäkiltä jatketaan Päätietä 50-100 m, minkä jälkeen oikealla alkaa pieni hiekkatie. Hiekkatie päättyy merenrantaan ja vasemmalla, kallion vierestä menee polku huviloille. Polku haarautuu heti, me valittiin vasemmalle kaartava polku. Meinasi iskeä epätoivo, kun löydettiin vain kaksi luhistunutta huvilaa, mutta reitin pikkuhiljaa palatessa takaisin alkupisteeseen päin alkoi huviloita tulemaan vastaan tiuhempaan. Näin päin reitti oli oikeastaan kivempi. Alun pienen pettymyksen ja ihan vain parin luhistuneen huvilan jälkeen löydettiin kaikki helmet ja päästiin fiilistelemään täysiä. Huvilat on jo sen verran huonossa jamassa, että pelipaikoille kannattaa mennä mahdollisimman pian. Alueesta on kaavailtu virkistysaluetta, eli huvilat varmasti jyrätään maan tasalle piakkoin.
Suosittelen käymään paikan päällä, jos vaan siihen on mahdollisuus. Paikan tunnelmaa on mahdoton saada vangittua yhtä maagiseksi kuviin.
Visited in Kruunuvuori’s ghost town last Sunday. Amazing place!
Unelmamaja 