Onpa ihanaa, kun iltaisinkin alkaa olla jo valoisaa! Miten se valon määrä joka kevät hämmästyttääkin niin kovasti? Vai eikö olekin hassua, kuinka karhumaisesti sitä vaan talvella jumittuu kotiin ja kun kevään ensisäteet osuu silmään, alkaa riittää virtaa ihan eri tavalla? Tai ei kai se sen kummempaa ole, kun vähän asiaa pohtii. Enihau, piti sanomani, että tykkään keväästä ja lisääntyvästä valosta, mikä innostaa ulkoilemaankin ihan eri sfääreissä kuin pimeällä loskailmalla. 
Halusin viikonloppuna nauttia keväästä täysin siemauksin ja suuntasin sunnuntaina Pomponrahkan luontopoluille kuuden kilometrin päähän Turun keskustasta. Vaikka paikka on ihan kaupungin keskustan tuntumassa, tuntui kuin olisi mennyt paljon syrjempäänkin. Ainoastaan ohitustien autojen kohina muistutti, että eihän tässä ihan korvessa olla. Kauhean eräjormana ei tarvinnutkaan rämpiä, koska Pomponrahkalla on leveät, hyväkuntoiset pitkospuut, joita pitkin on mukava kulkea. Kun pitkospuita oli menty ristiinrastiin, poikkesimme vielä lisäpoluille ja motocross-urille tallustelemaan. Tuli käveltyä ihan huomaamatta viitisentoista kilometriä mukavassa kevätsäässä. Välissä täytyi tietenkin pysähtyä ihastelemaan talvesta heräilevää luontoa ja nauttia kupillinen lämmintä kaakaota.
Vaikka Turun keskustassa on jo ihan kuivat kevätkadut, oli metsässä vielä parisenkymmentä senttiä lunta. Lumi muistutteli hyvin, ettei tässä ihan kesässä vielä mennä. Varsinkin nyt, kun pakkaset tuli takaisin. Kaulaliina ja hanskat on siis edelleen ihan tarpeellisia. Tänä keväänä en nimittäin aio mennä siihen lankaan, että rimpsuttelisin liian keväisissä vaatteissa, kun lämpötilat vähänkin nousevat plussan puolelle. Ja kyllä se savolainen mieli edelleen jyskyttää hanakasti takaraivossa, että nythän on vasta maaliskuu! Huhti-toukokuun vaihteessa vasta on kevät. Paitsi näköjään täällä etelämmässä.
Kivaa viikonloppua! Joko siellä on kevät vai vieläkö mennään talvessa?
Feeling the Spring spirit with my hot chocolate mug. Have a great weekend!
Unelmamaja 