Luovuttajajuhla

Eikö olekin vähän koominen tuo otsikon sanapari, luovuttaja ja juhla? Ainakin, jos ei tiedä asiayhteyttä sen enempää. Yleensähän yhteiskunnassamme juhlitaan voittajia, selviytyjiä ja sankareita, eikä luovuttajia. Ainakaan luovuttajan perinteisessä merkityksessä. Viime tiistaina pääosasassa olivat kuitenkin nimenomaan luovuttajat, jotka ovat juhlansa ansainneet. 

Sain muutama viikko sitten postissa kutsun osallistua Luovuttajajuhlaan. Kutsun lähettäjänä oli Suomen Punainen Risti ja Kantasolurekisteri. Ilmoittauduin samantien osallistujaksi ja niin saapui tiistai, 10. toukokuuta, jolloin otin suunnaksi Helsingin Kivihaan ja Veripalvelun pääkallopaikan. Paikalla oli noin viitisenkymmentä ansioitunutta verenluovuttajaa ja hieman alle kymmenen kantasoluluovuttajaa. Juhla on aiemmin järjestetty vain verenluovuttajille, mutta tänä vuonna juhlahumuun pääsi mukaan myös viime vuoden kantasoluluovuttajia. Kantasolusiirroilla hoidetaan vakavia verisairauksia, kuten leukemiaa. Tässä välissä onkin varmaan hyvä kertoa, että osallistuin siis helmikuussa 2015 kantasoluluovutukseen luovuttajan roolissa. Voit lukea kokemuksiani luovutuksesta enemmän täältä. Sen verran tilanteeseen on tullut päivitystä tuon kirjoituksen jälkeen, että tiedän potilaan olevan hengissä ja voivan jopa odotettua paremmin.
luovutusjuhlat
Oli hienoa sekä mielenkiintoista päästä tapaamaan muita kantasoluluovuttajia, Veripalvelun työntekijöitä ja vapaaehtoistyöhön upeasti sitoutuneita verenluovuttajia. Kuulimme pienen historiapläjäyksen veren- ja kantasoluluovutuksesta Suomessa, jutustelimme rennossa ilmapiirissä ja nautimme herkullisesta ruuasta. Juhlan kruunasi ansiomerkkien ja kunniakirjojen jako. Paikalle oli kutsuttu verenluovuttajia, joilla oli tullut täyteen joko 100, 150 tai 200 luovutuksen rajapyykki viimeisen vuoden aikana. Lisäksi me kantasoluluovuttajat saimme kunniakirjat luovutuksistamme. Tämä onkin hienoin ja arvokkain saamani kunniakirja.

Juhla oli mukavan rento, mutta silti arvokas tilaisuus. Tuli nöyrä ja kiitollinen olo, kun mietti, kuinka pyyteettömästi ihmiset auttavat toisiaan näillä pienillä teoilla, joilla on kuitenkin aivan valtavan suuri merkitys. Hattu nousi etenkin erään rouvan kohdalla, kun hän sai ansiomerkin kahdennen­sadannen (200) luovutuskerran johdosta. Siinä on jo monen vuosikymmenen sitoutuminen verenluovutukseen! Itselläni tulee todennäköisesti ensi vuonna 20. verenluovutuskerta täyteen, joten matkaa on vielä melkoisesti edes sadan luovutuksen virstanpylväälle. Onneksi jo yksikin kerta auttaa jotain potilasta.
kunniakirja
Muistathan käydä luovuttamassa verta, jos vain suinkin olet siihen sopiva! Tutustu myös Kantasolurekisteriin, etenkin nuoria miehiä kaivataan rekkariin. Ja jos et itse ole sopiva luovuttajaksi kumpaankaan kategoriaan, muistathan levittää sanaa näistä ja näin auttaa tärkeässä asiassa 🙂

@: UNELMAMAJA@GMAIL.COM
FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN // BLOGIT.FI
Mainokset

Kiva, kun jätät kommenttia.

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s