Rakkauskirje Turulle

Muuttokuorma on pakattu, kuljetettu ja osittain jo purettukin itäiselle puolelle Suomea, Joensuuhun. Silti haluan palata vielä hetkeksi muistelemaan entistä kotikaupunkiani, Turkua. Kaupunki, josta kaipasin välillä aivan kauheasti pois, osoittautuikin lopuksi äärettömän rakkaaksi paikaksi. 

Muutin Turkuun neljä vuotta sitten toiselta puolen Suomea, yllätys, yllätys, Joensuusta (ympyrä sulkeutuu). Vaikka sukujuureni ovat Turusta, ei minulla ollut kaupungista juuri muita mielikuvia kuin Vasaramäen hautausmaasta, kävelykadusta ja satamasta. Nopeasti aloin kuitenkin ottaa kaupunkia haltuun, pala kerrallaan. Kaupungista alkoi löytyä ne lempparipaikat, -kahvilat ja -ravintolat. Kaupunki alkoi tuntua omalta.
sunsetpeurat
Ensimmäiset pari vuotta menikin jonkin sortin kuherrusvaiheessa uuden kotikaupungin kanssa. Kaupunki oli ihana, enkä kaivannut elämääni mitään muuta. Ainoita miinuksia oli pitkä matka synnyinseuduille ja sohjoiset loskatalvet. Kahden vuoden jälkeen valmistuin AMK:sta, tutut kaveripiirit hajosivat ympäri Suomea ja aloin oireilla. Kaupunki ei tuntunutkaan enää niin rakkaalta tai hyvältä. Aloin kaivata takaisin Itä-Suomeen, tuttuihin ympyröihin, tuttujen ihmisten seuraan. Ihanan kaupungin fiilistelyn sijaan kiinnitinkin huomioni vain kaikkeen, mikä oli pielessä tai minkä kuvittelin olevan Kuopiossa paremmin. Tein rakkaasta kaupungista itselleni huomaamatta kylmän ja kolkon paikan, ja unohdin kaiken sen, mihin olin palavasti rakastunut vuosia aiemmin.

Muutama kuukausi sitten aloin taas pikku hiljaa lämmetä kaupungille. Aloin kiinnittää taas huomiota niihin kaupungin hyviin puoliin. Vappuna muistan oikein imeneeni kaupungin ihanaa fiilistä sisääni ja ajatelleeni, että toivottavasti Turun yliopistosta aukeaa ovet, sillä en halua jättää tätä kaupunkia taakseni. Turun yliopisto ei kuitenkaan huolinut minua, vaan Itä-Suomen opinahjo nappasi minut itselleen. Niin alkoi viimeiset hetkeni Turussa ja kiersin lempparipaikkojani kerta toisensa jälkeen. Söin läpi lounaat lempparipaikoissa, kävin ostoksilla ihanissa putiikeissa ja ihastelin Turun luontokohteita. En varmaan ikinä kyllästy bongailemaan peuroja Ruissalon pelloilta ja aukeilta! Näin myös viimeisten viikkojen aikana maailman upeimpia auringonlaskuja ja -nousuja, sateenkaaria sekä muita luonnon pyristyksiä. Ruisrock pisti totuttuun tapaansa parastaan, ja viimeinen Turku-viikonloppu DBTL:n, Swan Regattan ja Kuninkuusravien saattelemana sai kaupungin entistäkin enemmän eloon kauniissa kesäillassa. Tuntui, että kaupunki teki kaikkensa, ettei lähtöni missään nimessä olisi liian helppo.
tehdasvenetahtitorni
Nyt kun olen ollut Turusta pois viikon verran, huomaan kaipaavani sinne takaisin ihan äärettömän paljon. Suuntaan Joensuuhun vasta syyskuussa, mutta pidän majaani nyt hetken aikaa Kuopiossa, synnyinseuduilla. Vaikka olen fyysisesti Kuopiossa, on mieli vielä vahvasti Turussa. Kuopiossa on ihana olla, viettäen aikaa perheen ja ystävien kanssa, mutta on se myönnettävä, ettei tämäkään kaupunki ole entisensä. Niinä aikoina, kun aloin kaivata Turusta takaisin Kuopioon, kuvittelin Itä-Suomessa odottavan se sama kaupunki, josta lähdin kuusi vuotta sitten pois. Kaupunki, jossa minulla oli iso kaveripiiri ja tunsin joka toisen vastaantulijan. Nyt kävelen kaupungin katuja turistin silmin, ilman tuttuja kaupunkikuvassa. Kaverit ja tuttavat ovat levittäytyneet pitkin Suomea ja ulkomaita. Kuopio ei olekaan enää se minun kaupunkini. Nyt ei saa ymmärtää väärin, Kuopiolla on aina erityisasema sydämessäni ja Savonmualla on ihanaa, mutta kyllä silti Turku on tainnut salakavalasti viedä sydämeni.

Neljä vuotta Suomen Turussa teki ihmeitä ja juurrutti tähän savolaiseen suuren kaupunkirakkauden Aurajoen rantaan. Tai ei se oikeastaan ole edes ihme. Ihastuin Turkuun nimittäin jo viisi vuotta sitten viettäessäni kesäiltoja Aurajoen rannassa. Turkua, tuota Suomen persereikää, parjataan aivan turhaan! Käsi sydämellä voin sanoa, että siinä on Suomen ykköspaikka, ylivoimaisesti. Onneksi sinne pääsee käymään, jos ei muuten, niin ainakin herkkuravintoloihin ja pikkuputiikkeihin on päästävä. Ja jokirantaan. Ja Ruissaloon. Sekä Turun naapuriin, Naantaliin. Vaikka järvi on aina ykkönen, toivon että joku päivä saan taas asua meren rannassa, Aurajoen kupeessa. Siihen saakka aion työntää nihkeät ajatukset Joensuusta syrjään ja koittaa nauttia Pielisjoen rannoista.

Turku, me tapaamme vielä! #KissMyTurku

@: UNELMAMAJA@GMAIL.COM
FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN // BLOGIT.FI
Mainokset

Kiva, kun jätät kommenttia.

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s