Vaikka et olisikaan jääkiekon ylin ystävä, suosittelen Toronton jääkiekkotarjontaa silti hyvin lämpimästi. Tämä kanadalainen kaupunki kun hengittää ja elää maan kansallislajista, jääkiekosta.
Toronton ykköslaji ja -joukkue on ainakin vielä toistaiseksi NHL:ssa pelaava Toronto Maple Leafs. NBA:ssa koripalloa pelaava Raptors ja baseballin ylintä sarjaa pelaava Blue Jays tosin hätyyttelevät jo aika tehokkaasti kaupungin suosituimman joukkueen titteliä, mutta kuten todettua, vielä ykkösenä paistattelee Leafs. Enkä ihmettele yhtään – Torontossa joka ikinen tuntuu olevan tietoinen jääkiekon menoista ja näin suomalaisena olikin varsin mukavaa olla liikkeellä, kun viime vuosi oli Suomi-jääkiekon kannalta aika maukas. Vuoden takainen nuorten MM-kulta ja Patrik Laine olivat kovaa valuuttaa keskusteluissa.
Jos jääkiekko kiinnostaa vähääkään, yksi ehdottomia kohteita NHL-pelin lisäksi on Hockey Hall of Fame. HHOF:lla saisi kulutettua ihan loputtomasti aikaa, jos lukisi kaikki tekstit läpi ja tihrustaisi vitriineistä joka ikisen tavaran kunnolla. Me menimme paikan melko päällisin puolin läpi ja silti saimme kulumaan aikaa tuolla pyhätössä noin kaksi ja puoli tuntia. Kaikista eniten aikaa yksittäiseen juttuun taisimme kuluttaa ihan odotetustikin Stanley Cup -pokaalin luona. Olihan se nyt makeeta nähdä tuo ikoninen pysti livenä nenän edessä. Oli myös mukava huomata, kuinka paljon suomalaisia on jo päässyt HHOF:iin ja kuinka meidän pieni maa on saanut huomiota. Tänä vuonna onkin pienen juhlan paikka, kun suomalaisten suosikki, Teemu Selänne, lunastaa paikkansa HHOF:ssa.
Ehdoton kohokohta itselleni oli kuitenkin NHL-pelit. Kävimme katsomassa kaksi ottelua, ensimmäinen oli vaatimattomasti paikallisottelu hallitsevaa mestaria, Pittsburg Penguinsia, vastaan ja toinen Anaheim Ducksia. Penguins on aika kovan hypetyksen kohteena hallitsevana mestarina ja olikin hauska huomata kadulla, kuinka fanipojat päivystivät pipoineen ja pelimailoineen The Ritz-Carltonin edustalla joukkueen pelaajia, jotka majoittuvat Toronton reissuillaan aina tuossa hotellissa. Fanit olivat löytäneet hyvin tiensä myös hallille ja Pittsburgin pelissä oli aivan tajuton fiilis, kun kaksi paikallisjoukkuetta ottivat mittaa toisistaan. Osa pelistä meni ihan rehellisesti ihmetellessä kaikkea, mitä ympärillä tapahtui. Otteluista on tehty kunnon spektaakkeleita, eikä sivuohjelma jää juurikaan kakkoseksi itse ottelulle. Ottelut kestivät tapahtumina noin kolme tuntia, enkä tainnut katsoa kelloa kertaakaan otteluiden aikana. Oli sen verran mukaansa tempaavaa meininkiä. Toisessa ottelussa pystyikin jo vähän keskittymään eri asioihin ja osasi jo odottaa tiettyjä yhteislauluja ja -ohjelmia. Pisteet tapahtuman järjestäjille! Vaikka Toronto ei aiempina kausina hirveän hyvin olekaan liigassa pärjännyt, on joukkue kuitenkin NHL:n rikkain ja kotipelit ovat joka kerta lähes loppuunmyytyjä. Tällä kaudella vaahteranlehdet ovat onneksi skarpanneet ja mekin pääsimme todistamaan makeaa voittoa pingviinejä vastaan.
Katukuvassa minua ilahdutti erityisen paljon paikallisten joukkueuskollisuus. Väittäisin, että joka toisella vastaantulijalla oli jokin fanituote yllään. Suurimmaksi osaksi joko Leafsin tai Raptorsin tuotteita. Bisnesalueella vastaan asteli esimerkiksi pukumiehiä kaupungin joukkueen kaulahuivi tai pipo yllään. Pelipäivinä joukkueuskollisuus oikein pamahti silmille. Hallille kävellessämme, ei voinut erehtyä hallin suunnasta tai pelaavista joukkueista. Etenkin Leaf vs. Penguins -peliin mennessämme, ihmismassat olivat täynnä molempien joukkueiden kannattajia ja fanituotteiden kirjo oli kerrassaan valtava! Tämmöisen meiningin kun saisi Suomeenkin, niin väitän, että vaikuttaisi ihan aidosti pelihallien tunnelmaankin positiivisesti. Toki nytkin halleilla jo näkyy aika kivasti fanipipoja- ja paitoja, mutta ei kyllä yllä yleisöprosenteissa lähellekään Atlantin takaista.
Fanituotteiden lisäksi katukuvassa näkyivät runsaasti myös joulun jälkeen pelattavat nuorten MM-kisat, jotka järjestettiin tällä kertaa Torontossa ja Montrealissa. Suomi pelasi Montrealissa ja kisat jäivät heidän osaltaan valitettavan lyhyiksi, mutta ensi kerralla uudella tarmolla! Kanadan joukkue pelasi Torontossa ja asiaa hypetettiin ihailtavalla tavalla. Tässäkin asiassa Suomi voisi hieman ottaa oppia ja olla aidosti ylpeitä nuorista osaajistamme, jo ennen kuin nuoret ehkä edes ehtivät tehdä mitään. Ei se ainakaan itsetunnolle tekisi hallaa, että kannustaisimme heitä jo ennen kisoja.
Vanhemmillani oli reissussa viime vuoden nuorten MM-kisoista hommatut untuvatakit kisojen virallisella logolla varustettuna ja torontolaiset bongasivatkin hämmästyttävän hyvin tuon logon. Hihamerkki aiheutti keskustelua muun muassa kauppakeskuksen lobbaajan ja eräässä hississä olleen vancouverilaisen miehen kanssa. Useat paikalliset kysyivätkin, olemmeko Torontossa nuorten MM-kisoja varten ja kun vastasimme, että lähdemme takaisin Suomeen samana päivänä kuin kisat alkaisivat, oli paikalliset hieman kummissaan. Ymmärrystä kuitenkin herui, kun kerroimme olevamme reissussa moikkaamassa veljeäni, joka asuu Torontossa ja työskentelee jääkiekon parissa. Jääkiekko totisesti pitää tätä kaupunkia hengissä ja yhdistää ihmisiä.
Jos joskus suuntaat Kanadaan ja erityisesti Torontoon, kannattaa jääkiekolle antaa mahdollisuus, vaikka se ei muuten intresseihisi kuuluisikaan. Itse olin aivan fiiliksissä kaupungin laajasta jääkiekkotarjonnasta. Kaikkea tarjontaa emme itseasissa ehtineet edes koluta läpi. Tarkoituksena oli käydä katsomassa myös Kasperi Kapasen peli Toronton farmijoukkueessa, Toronto Marliesissa, mutta aikataulusyistä se jäikin tällä kertaa väliin. Ehkä ensi kerralla sinnekin?
Unelmamaja 
Yksi kommentti artikkeliin ”Toronto hengittää jääkiekosta”