Tänä vuonna ystävänpäivä on hieman erilainen kuin viimeiseen 11 vuoteen. Näinä aiempina vuosina minulla on aina ollut se joku mielitietty, kenen kanssa viettää tätä imelää päivää, mutta tämä vuosi tekee poikkeuksen. Vaikka Suomessa päivä onkin tarkoitettu erityisesti ystäville ja ystävyyssuhteiden juhlimiselle, on päivä kallistunut viime vuosina aika vahvasti Jenkki-tyyliin pariskuntapainotteiseksi.
Tänä vuonna kuitenkin omistan päivän vain ja ainoastaan ystävilleni. Tyypeille, jotka tekevät minusta minut, jaksavat tsempata ja olla olkapäänä sekä ennen kaikkea olla luomassa ikimuistoisia muistoja kanssani. On ollut ihanaa huomata, kuinka vielä aikuisiälläkin voi saada elämään niin upeita ihmisiä sydänystäviksi. Tänään menemme ystävien kanssa kävelylle järven jäälle ja jälkkäriksi paistamme kasan lettuja.
Pari itseasiassa hyvinkin uutta ystävääni ovat olleet minulle suuri tuki ja turva sekä uuden elämäni perusta menneenä syksynä ja halusinkin muistaa heitä jollain tavalla ystävänpäivänä. Pähkäilin lahjan kanssa pääni puhki, koska en halunnut turhaa krääsää nurkkiin pyörimään. Jossain vaiheessa sain päähäni kuitenkin vähän turhan, mutta aika söpön ajatuksen: virkatut kaktukset. Viherkasvit piristävät aina päivää ja näiden ikivihreiden yksilöiden hoitamisestakaan ei tarvitsisi ottaa stressiä. Mielestäni kaktukset jotenkin sopivasti myös kuvastavat ystävyyttä: Ne piristävät aina mieltä, mutta piikikkäinä muistuttavat piikkinä lihassasi olemassaolostaan. Elämän kuivina ja koettelevina hetkinä, mikään ei riemastuta niin kuin ystävän (tai aavikon kuivuudessa kaktuksen) näkeminen. Toivon, että nämä pehmeät söpöläiset ilahduttavat ihanien ystävieni päivää.
Olen maailman surkein pitämään läheisiini yhteyttä, mutta ajattelen heitä usein. Kiitos jokaiselle ystävälleni, että olette olemassa! Ilman teitä täällä pörrääminen olisi kuin iänikuinen vaellus kuivalla aavikolla ilman kaktuksen kaktusta. Aika tasaista, pölyistä ja puuduttavaa. Ihanaa ystävänpäivää sinne ruudun toiselle puolelle 🙂
Unelmamaja 