Eilinen ja oikeastaan koko viikko on hujahtanut taas ihan valtavaa vauhtia ohi. Ilmeisesti viimeiset kaksi vuottakin on vilahtanut melkoisen nopeaa tahtia eteenpäin. Luulen, ettei tahti ole ainakaan hellittämässä, mitä enemmän aikaa kuluu ja Pielisjoessa virtaa vettä.
On nimittäin päässyt käymään niin, että Unelmamaja täytti eilen kaksi vuotta ja porskuttaa tarmokkaasti taaperona menemään. Välillä askeleet ovat vielä hieman haparoivia ja pyllähdyksiä sattuu, mutta innokkuus ja uteliaisuus kuplivat vahvasti jokaisen naurunremahduksen takana. Kahdessa vuodessa polku on muovautunut omanlaiseksi ja uusiakin sivuraiteita on saatu matkan varrelle.
Unelmamaja oli aika erilainen, mutta toisaalta myös hyvin samanlainen paikka kaksi vuotta sitten kuin tänäänkin. Kaksi vuotta sitten asuin Turun ydinkeskustassa ihanassa ja avarassa kaksiossa, kävin maanantaista perjantaihin vakaassa toimistotyössä ja vietin iltoja sekä viikonloppuja poikaystäväni kanssa. Tuohon aikaan arkeni ja oma kotini olivat minulle eräänlaisia unelmamajoja. Olin saanut asuinsijakseni paikan, joka tuntui kodilta ja joka muokkaantui omien mieltymysteni mukaan, elin vakaata aikuiselämää vakituisten tulojen saattelemana ja nautiskelin Turun mahtavasta ravintolatarjonnasta sekä sushin kotiinkuljetuksista.
Matkalla on ollut jos jonkinmoista kivikkoa, karikkoa kuin auringonnousujakin ja tuo edellä kuvaamani elämä on heittänyt melko tehokkaasti härän pyllyä. Enpä olisi ihan hevillä pari vuotta sitten uskonut eläväni nyt sinkkuna opiskelijaelämää ja odottavani kuun neljättä kuin kuuta nousevaa, asuvani kahden ystäväni kanssa kämppiksenä ja vetäväni säännöllisen epäsäännöllisesti punaisia opiskeluhaalareita jalkaani. Niin vain elämä yllättää ja heittää nonparelleja polulle! Kuun neljännen lisäksi odotan innoissani päivittäisiä parin euron opiskelijalounaita ystävieni seurassa, vietän hervottoman hauskoja iltoja haalarit jalassa ja näiden iltojen jälkeen kömmin darra-aamuna kämppikseni kainaloon halittavaksi.
Asumme valehtelematta Joensuun parhaimmalla paikalla uskomattoman ihanassa asunnossa, josta näkee olohuoneen sohvalta upeimmat auringonlaskut. Kotona haahuilee kaksi rakasta ystävää, Suvi ja Mari sekä pieni koiravanhus, Dani. Lisäksi rakas ystävämme, Annina, löytyy seinän toiselta puolelta ja melkein päivittäin joku ystävistämme ilahduttaa vierailuillaan meitä. Esimerkiksi meidän kaikkien yhteinen rakas ystävämme, Viveka, on tuonut kaappeihimme omat suklaat ja jäätelöt vierailujaan varten. Onnekseni saan opiskella ihan huippujuttuja näiden ihmisten kanssa opettajankoulutuslaitoksella, hassutella loputtomasti ja ihan vain olla oma itseni. Elämässäni on tällä hetkellä enemmän ystäviä kuin koskaan ennen, niin uusia kuin jo pidempäänkin yhteistä polkua taivaltaneita.
Muuttuneista elämäntilanteista huolimatta ystävät, perhe, käsityöt, luonto ja ruoka kuuluvat edelleen vahvasti elämääni ja luovat oman unelmamajani pohjan. Peruselementit ovat siis ihan ne samat kuin perustaessani tätä blogia. Kaksi vuotta sitten perustaessani Unelmamajaa, en odottanut elämäni olevan oikeastaan mitään nykyisen suuntaista, vaan enemmänkin tyyppiä vakiduuni, oma talo ja perhe. Vähänpä tiesin. Nyt kuvioihini kuuluvat unelma-alan opinnot, ihana vuokrakämppä ystävieni kanssa ja maantieteellisesti lähellä asuvat vanhempani. Aikamoinen unelmamaja siis. Aina suunnitelmat eivät mene niin kuin itse ajattelin, mutta yleensä tarjolla on jotain parempaa, kunhan vain uskaltaa tarttua mahdollisuuksiin. Viimeisen kahden vuoden aikana en ole aina ajatellut näin, mutta nyt uskallan jo kuuluttaa, että näin on hyvä! Katsotaan, mitä seuraavat kaksi vuotta tarjoilevat minulle, Unelmamajalle ja sinulle.
Unelmamaja 