Jos joku juttu harmittaa kotikaupungin muuttuneen Turusta Joensuuhun, on se ravintolavalikoima. Turussa on ihan valtavan hyvä ja monipuolinen tarjonta. Olenpa useasti kuullut, että jopa Suomen paras, etenkin jos ravintoloiden määrä ja laatu suhteutetaan asukaslukuun. Katukuvaan uskalletaan myös avata rohkeasti uusia paikkoja vanhojen, hyväksi havaittujen rinnalle.
Kuluneen vuoden aikana kaupunkiin on auennut useita uusia paikkoja, joihin en harmikseni ole ehtinyt oikein tutustua. Elokuussa ehdin onnekseni kuitenkin syömään yhteen odotetuimmista ravintoloista. Odotettu ja hehkutettu Kakolanruusu sijaitsee nimensäkin mukaan Kakolassa, Kakolan vanhassa vankilassa. Ravintolan takana on samat tyypit kuin maineikkaassa Kaskis-ravintolassakin. Kun kuulin, että Kaskiksen pikkuveli tai -sisko, Kakolanruusu aukeaisi, oli aivan selvää, että sinne tämä herkkusuu suuntaa heti, kun mahdollista!
Ravintolan miljöönä toimiva vankila on otettu pois käytöstä kesällä 2007, minkä jälkeen vankilassa on järjestetty suosittuja opastettuja turistikierroksia. Viime vuonna pääsinkin käymään tällaisella kierroksella vankilan tiloissa ja oli mielenkiintoista kuulla paikan tarinoita, päästä kurkkimaan vanhoihin selleihin sekä pahamaineiseen rundiin. Tämä kierros teki ravintolakäynnistäkin entistä mielenkiintoisemman. Tällä hetkellä ravintola sijaitsee väliaikaisella paikallaan vankilan hallintosiivessä, vankien ulkoilupihan kupeessa. Ravintola siirtyy ensi vuoden puolella lopullisiin tiloihinsa muurien sisäpuolelle eristyssellien seuraan. Toivottavasti lopullisessa sijainnissa on yhtä rouhea tunnelma.
Olin tehnyt minulle ja äidilleni pöytävarauksen pari viikkoa aiemmin, sillä paikka on ollut hyvinkin suosittu ja pöytävaraus on suositeltava. Saimme valita istumapaikkamme joko sisältä tai ulkoa. Koska olin liikkeellä äitini kanssa upeana ja lämpimänä elokuun iltana, päätimme syödä ulkona, vankien ulkoilupihalla. Ulkoilupiha näyttäytyi nyt auringonlaskun valossa ja naurun raikaessa hyvin eri näköisenä ja oloisena kuin menneenä vuonna vankilakierroksen iltahämärässä. Ulkona istuskellessa pystyi myös seuraamaan keittiön touhuja, sillä keittiö oli rakennettu ulos työmaakontteihin ja ruokaa grillattiin avotulella.
Ruoka-annokset on tarkoitettu pöytäseurueen jaettaviksi ja tunnelma on mukavan yhteisöllinen, kun ruokaa kaavitaan ruokaseuralaisen kanssa omille lautasille yhteisistä astioista sellien ovien toimittaessa pöytien virkaa. Meinasimme alun perin tilata menut, mutta lounas painoi vielä sen verran mahan pohjalla, että päädyimme tilaamaan pääruuat. En kyllä tiedä, oliko ruokaa yhtään sen vähempää tässäkään vaihtoehdosta. Tarjoilijakin huikkasi, ettei kukaan ole hetkeen kolunnut heidän pääruokiaan samalla tarmolla kuin minä äitini kanssa, heh. Minkäs teet, kun oli niin taivaallisen hyvää ruokaa! Tilasimme possua ja kauden vihanneksia kantarelliperunoiden ja pikkelöityjen vihannesten kanssa. Nyt lokakuun alusta lähtien Kakolanruususta ei ilmeisesti saa enää näitä yksittäisia annoksia vaan listalla on menu-tyyppisiä vaihtoehtoja.
Suosittelen lämpimästi ruokavisiittiä tänne! Ruoka ja miljöö tarjoavat upean ruokakokemuksen rennolla otteella. En ihan rehellisesti sanottuna muista, milloin olisin syönyt niin herkullista ruokaa kuin Kakolanruusussa. Elokuussa olin liikkeellä aika tiukalla erityisruokavaliolla, eli laktoosittomana ja gluteenittomana, mutta sain silti aivan tajuttoman hyvää ruokaa. Tilaamamme ruoka oli normaalistikin gluteenitonta ja laktoositonta, mutta alkupalan juureen leivottu leipä meinasi lannistaa. Harmittelin nimittäin jo etukäteen, etten saa kehuttua vehnäleipää, mutta loppupeleissä rakastuinkin tarjottuun gluteenittomaan leipään niin ikihyviksi, että suuntasin seuraavana aamuna hakemaan tätä leipää Turun kauppahallista Suloiset-myyntipisteeltä.
Maukasta, todellakin! Tätä jos mitä ruokakokemusta on ollut ilo muistella usein vielä näin jälkikäteenkin.
Unelmamaja 