Tämä syksy on ollut pääosin mukavan seesteinen ja tavallinen. Kesä ei oikein koskaan alkanutkaan Suomessa, joten syksy ja alkutalvikin on hiipinyt elämään ihan huomaamatta. Vähän niin kuin koko syksyn elämä on mennyt hyvällä tavalla ilman turhaa huutelua.
Yhteistyössä Sudio Swedenin kanssa
Kun elämässä on hyvä olla, niin arki ja viikonloput rullaavat kivuttomasti omalla painollaan. Vaikka elämä on tavallista ja seesteistä, ei se tarkoita sitä, että elämä olisi jotenkin tylsää tai merkityksetöntä. Päinvastoin. Tänä syksynä olen huomannut eläväni tilanteissa jälleen enemmän mukana, nauraneeni makoisasti ja myös itkeneeni välillä aika rankallakin kädellä.
Nyt kun mietin mennyttä syksyä (tai elämää) taaksepäin, huomaan että niissä kaikista merkityksellisimmässä tilanteissa on aina ollut läsnä musiikki. Toisaalta, musiikki on mun elämässä aina läsnä. Ei ole yhtäkään päivää, jolloin en kuuntelisi jotain sulosointuja. Tätäkin postausta kirjoittaessani kuuntelen tutuiksi tulleita soittolistoja. Kun kohdalle osuu hyvä fiilis ja tanssituttaa, laitan soimaan kivoja rytmejä, jotka tempaa mukaansa pakostakin. Tähän toimii aika kivasti kohdallani lattarimusa sekä ne kaikista ärsyttävimmät radiorenkutukset. Olen just se rasittava tyyppi, joka luukuttaa samoja biisejä kyllästymiseen saakka. Vuodesta toiseen.
Jos mieliala on vähän allapäin, lietson huonoa oloa entisestään melankolisilla ja sydäntä raastavilla balladeilla. Jotain sellaista, missä voi oikein kunnolla velloa ja vaipua sellaiseiseksi säälittäväksi mytyksi omaan sänkyyn. Naurattaa oikein, miten sitä valitseekin ne kaikista itkettävimmät nyyhkykappaleet näissä tilanteissa, kun periaatteessa voisi yrittää hyvillä tsemppibiiseillä kohentaa omaa mielialaa.
Musiikilla onkin ihan valtava voima ja se pystyy synnyttämään uskomattoman voimakkaita tunteita ja reaktioita. Mulla rakentuu myös muisti hyvin paljon musiikin varaan. Hajuaisti on ainut, mikä laukaisee kohdallani muistihermot tehokkaammin kuin musiikki. Muistan tarkasti, mihin tilanteisiin tai ihmisiin tietyt kappaleet liittyvät. Luon myös aktiivisesti ja tietoisesti muistojani eri kappaleisiin liittyviksi sekä mietin niiden lyriikoita sopiviksi eri tilanteisiin. Tästä syksystä jää varmasti muistiin Cheekin Vahinko, Jenni Vartiaisen Trampoliini ja Tapio Rautavaaran Täällä Pohjantähden alla.
Tältä syksyltä muistan varmasti myös meidän OKL:n taito- ja taideaineiden ryhmän musiikintunneilla. Käsittämätöntä, kuinka surkuhupaisalta voi kuulostaa, kun viisitoista yliopisto-opiskelijaa opettelee soittamaan ja laulamaan alakoulussa soitettavia lauluja. Tuosta viidestätoista opiskelijasta ehkä kolme on oikeasti lahjakkaita musiikissa. Me muut ollaan sitten vähän vähemmän lahjakkaita ja se myös kuuluu meidän joukkolaulannoissa ja -soitannoissa. Tosin myönnettäköön, että älyttömän hauskaahan meillä on taidoistamme huolimatta. Tai oikeastaan varmaan just sen takia.
Minkälainen on sinun paras muistosi, joka on syntynyt musiikin kautta? Jotta pääsisit kartuttamaan musiikkimuistojasi jatkossakin, muista hyödyntää tarjouskoodi Sudion nettikauppaan. Kun käytät koodia unelmamaja15, saat koko nettikaupan valikoimasta 15 % alennuksen ja ilmaisen pikatoimituksen Suomeen. Tarjous voimassa toistaiseksi. Voin lämpimästi suositella ainakin näitä kuvissa näkuviä herkullisen suloisia langattomia TRE-Bluetooth-kuulokkeita.
Kuulokkeet saatu Sudio Swedenilta bloginäkyvyyttä vastaan
Unelmamaja 