Kun kaksi muistoa sulautuvat yhdeksi

Olen muutamia vuosia ajatellut, etten todellakaan enää roudaa simpukoita tai muita vastaavia matkamuistoja Suomeen, kun ei niillä kotona tee kuitenkaan mitään ja jäävät vain lojumaan laatikoiden pohjalle. Pyörsin päätökseni ja toin sitten kuitenkin Balilta mukanani simpukoita.
shells
Antakaas kun selitän. Yhtenä surffipäivänä saavuimme surffileirin porukalla ihanalle ja jo tutulle Turtle Islandin surffimestalle, Serangan Beachille, mutta vastassa olikin pettymys, kun aallot olivat niin julmettuja, ettemme päässeetkään aalloille. Onneksi pettymys kääntyi hetken päästä iloksi, kun huomasin rantahiekassa kävellessäni niin upeita simpukoita, etten ollut aiemmin nähnyt. Niinpä keräsimme parin muun leiriläisen kanssa rannalta toinen toistaan kauniimpia simpukoita ja huikkailimme toisillemme löydöistämme. Vaikka löytämämme simpukat eivät olleet kovin isoja, olivat ne niin kauniin muotoisia, etten voinut vastustaa löytöjä. Poimin mukaani myös kaksi pientä rantaan huuhtoutunutta korallin palaa. Tarkistin moneen otteeseen, että rannalta löytämäni, luonnon irroittamat pienet, kuolleet korallin palat ja simpukat, jotka löysin on luvallista tuoda Suomeen. On eri asia mennä itse rikkomaan ja vahingoittamaan (uhanalaista) korallia tai ostaa siitä valmistettuja tuotteita. Näissä asioissa tulee aina miettiä omaa vastuuta ja oman toiminnan vaikutuksia. Lisää mietittävää tuliaisista täällä ja täällä. Näihin todistetusti sorrun itsekin (tosin selviteltyäni asioita perin pohjin ja toimiessani lakien sekä maalaisjärjen mukaan).
simpukatiittala_shells
Se siitä paasauksesta ja palataan takaisin näihin aarteisiini. Aiemmista simpukkakuljetuksistani viisastuneena kieputin tällä kertaa jokaisen simpukan omaan vessapaperinyyttiinsä, ettei kuoret hanganneet toisiaan vasten ja menneet rikki. Näin uskalsin säilöä simpukat rinkkaani ja odottaa nyyttien purkamista kotiin asti. Aukaisinkin simpukkapakettini vasta muutama viikko Suomeen paluuni jälkeen. Ilokseni joka ikinen simpukka ja korallinpala olivat ehjiä ja sopivasti kuivuneita, joten hiekat karisivat kuorien sisältä helposti pois. Meren aarteeni löysivät yllättävän kivuttomasti paikkansa Iittalan valurautaisesta kynttilänjalasta, jonka sain AMK-valmistujaislahjaksi muutama vuosi sitten ylivoimaisesti parhaimmalta ystäväpariskunnalta. Näin kaksi ihanaa muistoa kietoutuvat yhdeksi, kun simpukat vinkkailevat upeasta soolomatkasta Balille ja kynttilänjalka muistuttaa rakkaista ystävistäni ja hauskoista valmistujaisjuhlista.

@: UNELMAMAJA@GMAIL.COM
SEURAATHAN UNELMAMAJAA MYÖS NÄISSÄ KANAVISSA

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

Mainokset

Kiva, kun jätät kommenttia.

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s