Se kaikista rohkein matka

Aloin kirjoittaa tätä tekstiä makoillessani Floresin saaren edustalla avoseinäisen majoitukseni sängyssä maaten ja tuijotellessani rauhoittavaa pimeyttä pienine valotäplineen. Kuulokkeista alkoi soida kuin tilauksesta Hyvä Poikien Tässä on kaikki.

”Tässä on kaikki, mitä tarvitsen. Enemmän kuin minä ansaitsen.”
solotravelling.jpg
Kuuntelen sanoja ja tunnen olevani todella etuoikeutettu. Tässä on kaikki, mitä tarvitsen. Ansaitsenko edes tätä kaikkea? Pystyn tehdä asioita, joista moni vain haaveilee. Olen yli 10 000 km päässä kotoa, kello on yksitoista illalla ja nautin olostani 30 asteen lämmössä uusista kokemuksista sekä joutilaisuudesta. Toki ihminen on siitä outo otus, että aina se kaipaa vähän jotain. Niin minäkin.

Yksin reissatessa niitä hetkiä tulee jatkuvasti, kun toivoisi, että vierellä olisi matkakumppani. Esimerkiksi silloin kun lentokone tekee todella hasardin laskeutumisen vuorien keskellä olevalle lentokentälle matkustamon valojen vilkkuessa, ja luulen kuolevani lentokoneonnettomuuteen siltä istumalta. Tai kun makoilen kaikkien aikojen upeimmassa majoituksessani yksin ja tuijottelen omia varpaitani valtameren yllä. Tai kun saavun matkatoimistoon vain kuullakseni, että innolla odottamani saarihyppelyristeily on peruttu.

Toisaalta taas niissä hetkissä, kun kuulen suomalaisten tyttöjen kinastelevan hostellin dormissa päivän ohjelmasta, olen todella iloinen, että olen reissussa yksin. Tai silloin kun halaan jälleen yhdet hyvästit reissun aikana tutustumieni tyyppien kanssa ja tunnen hengenheimolaisuutta näiden ihan uusien, mutta niin tuttujen matkalaisten kanssa. Tai kun makoilen siellä upeimmassa majoituksessani ja voin estottomasti piereskellä kammottavan hajuisia tuhnupieruja tuulen tuivertaessa hennosti avonaiselta seinämältä.
corals.jpgAivan kuten kaikissa asioissa, niin myös yksin matkustamisessa on puolensa. Kun matkustaa jonkun kanssa, pystyy kuluja laittamaan puoliksi, on aina joku katsomassa tavaroiden perään ja jakamassa niin hyvät kuin huonotkin hetket. Yksin matkaillessa puolestaan on täysin vapaa tekemään päätöksiä ja aikataulutuksia sekä kohtaa maailman paljon avoimempana. Voi esimerkiksi viettää mahtavan saarihyppelypäivän mukavan aussimiehen kanssa. Myös se on jollain tapaa ihan älyttömän vapauttavaa, että jos on sellainen olo, ettei huvita tehdä mitään, ei tarvitse, koska ei ole kenellekään niin sanotusti velkaa seuraansa tai tekemisiään. On myös aikaa kuunnella omia ajatuksia ihan oikeasti. Oppia tuntemaan itseään ja tapojaan erilaisissa tilanteissa entistä paremmin. Pystyy tutkailemaan kaukana mahdollisesti kiireisestä ja stressaavasta arjesta, että mitä sitä ihan oikeasti elämältään haluaa. Tosin näille kolmelle viimeiselle kohdalle pitää kyllä antaa tilaa ja uskallusta tutkia näitä. Itseensä tutustuminen kun voi olla paljon pelottavampi matka kuin reissata yksin toiselle puolen maapalloa.

@: UNELMAMAJA@GMAIL.COM
SEURAATHAN UNELMAMAJAA MYÖS NÄISSÄ KANAVISSA
FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN
Mainokset

Kiva, kun jätät kommenttia.

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s