Lyhyesti ja ytimekkäästi, todennäköisesti olen. En kuitenkaan haluaisi olla.
Ilmastonmuutoksen ja viime viikkoisen ilmastolakon ollessa polttavia puheenaiheta, on mielestäni enemmän kuin ajankohtaista pohtia omia kulutustottumuksiani sekä elintapojani. Olen koko alkuvuoden suunnitellut kirjoittavani aiheen tiimoilta ja nyt se on enemmän kuin paikallaan. Kuinka minun toimintani vaikuttaa planeettamme tulevaisuuteen? Meidän tulevaisuuteen. Ja onko jotain, mitä voin tehdä paremman tulevaisuuden puolesta? Toivon, että omalla toiminnallani voisin olla edes hiukan vähemmän tuhoaja tulevaisuudessa.
Tiedostan hyvin vahvasti sen, etten elä kovinkaan kestävästi. Tämä on ikävä kyllä hyvin tavallista länsimaalaisille. Kulutustottumuksemme kuormittavat maapalloa valtavasti ja me, etuoikeutetut, rikkaampien maiden kasvatit olemme pääsyyllisiä maapallon kestokyvyn koetteluun. Ilman meidän ostovoimaa, matkailua ja kulutusta, ei kehittyvissä maissa todennäköisesti olisi tarvetta samanlaisille jättitehtaille, valtaville rahtilaivoille tai yksittäispakatuille juomapulloille ja pilleille kuin nyt on. Tämä vaikuttaa monen mielestä varmasti hyvin tekopyhältä paasaukselta ihmiseltä, joka matkustaa paljon ja on viettänyt viimeisen vuoden aikana lähes 60 tuntia lentokoneessa. Näen kuitenkin asian niin, ettei meistä kukaan ole täysin puhdas pulmunen, vaan nämä asiat ovat monien tekijöiden summia. Ja jo pienilläkin teoilla voi olla edes jotain vaikutusta. Olkoon tämä sitten jonkun mielestä oman sädekehän kiillotusta tai ei.
Itse olen vähentänyt viimeisen kolmen vuoden aikana ihan valtavasti lihan syöntiä, viimeisen parin vuoden ja etenkin parin kuukauden sisällä olen lopettanut lähes kokonaan myös maitotuotteiden käytön (tämä on kyllä ihan suoraan seurausta terveydentilastani, mutta silti). Olen jopa hieman fanaattinen, mitä tulee kierrättämiseen ja laitoinkin juuri taloyhtiölle viestiä, olisiko meille mahdollista saada energiajätteen lisäksi muovinkeräys taloyhtiön pihalle. Käyttämäni sähkö on 100 % vihreää sähköä. Asun ihan muutaman vuoden vanhassa kerrostalossa, pienehkössä yksiössä ja asuntoni lämpötila on ideaali 20 astetta. Olen (toistaiseksi) lapseton, enkä näin lisää hiilijalanjälkeäni. Arjessa kuljen poikkeuksetta kaikki matkani joko polkupyörällä tai kävellen ja paikkakunnalta toiselle liikun julkisilla. Minulla itse asiassa on myös auto, pienen pieni Smart, mutta se on viimeiset kolme vuotta ollut käytössä noin 3 kk vuodesta hyvin mitättömillä kilometreillä. Pääosin auto majailee siis vanhempieni autotallissa seisonnassa. Koen siis tekeväni jo suht hyviä valintoja arjessani, mutta silti olisi ihan valtavasti parannettavaa, varmasti ihan jokaisella elämän osa-alueella. Jatkossa kiinnitän entistä enemmän huomiota kulutustottumuksiini. Yritän entisestään vähentää lihan syöntiä ja pyrkiä maitotuotteiden käytössä minimiin. Ihan vain jo vatsanikin vuoksi. Muutenkin pyrin tekemään järkevämpiä valintoja ruokaostoksilla, esimerkiksi suosia kausituotteita ja lähituotantoa. Lihatuotanto ja pikamuoti ovat ne suurimmat ongelmakohdat tällä hetkellä. Lentämistä demonisoidaan todella paljon, vaikka sen saasteprosentti on pieni verrattuna esimerkiksi vaateteollisuuden aiheuttamiin päästöihin, puhumattakaan kaatopaikalle roudattavasta vaatejätteestä. Silti en romantisoi lentämistä ja haluan alkaa maksaa lennoista päästöjen kompensaatioita, aluksi näin opiskelijana vaikka edes pieniä summia. Helpointahan olisi lopettaa lentäminen, mutta tiedän, että ihan kaikesta en ole valmis luopumaan. Itsekästä? Ehdottomasti.
Aiemmin olen ollut todella holtiton shoppailija ja kauhistuttaakin ajatella nyt jälkikäteen, miten järkyttäviä summia rahaa sekä luonnonvaroja shoppailuuni on tuhlautunut. Tässä on onneksi tapahtunut ihan huimaa kehitystä! Nykyään pyrin ostamaan vain oikeasti tarpeeseen ja silloinkin miettiä ostokseni kestävyyttä sekä kannattavuutta. Toki välillä hairahdun ja ostan ihan vain mielijohteesta, mutta kuten sanoin, tässä on tapahtunut jo ihan parissa vuodessa valtava muutos. Nykyään harkitsen hankintoja paljon enemmän kuin ennen. Edelleen pyrin vieläkin järkevämpään kuluttamiseen. Varsinkin muuton jälkeen totesin, etten ihan oikeasti tarvitse lisää materiaa. Minulla on vaatteita ihan valtavasti, samoin kenkiä ja laukkuja. Sisustustavaraa olisi vaikka pienen sisustusliikkeen verran. Keittiötavaroista puhumattakaan.
Niinpä päätinkin, että perkaan kaappini vielä entistä tarkemmin ja laitan kiertoon tavaroita niitä enemmän tarvitseville. Totesin, että esimerkiksi kahdet lakanat on yksinasuvalle ihan tarpeeksi. Pyrin käyttämään jo olemassa olevia tavaroita ja vaatteita mahdollisimman pitkään sekä opettelen huoltamaan jo omistamiani tavaroita. Esimerkiksi vaatehuollossa olen surkea ja tähän pitäisi ehdottomasti panostaa. Jottei kaapit täyttyisi uudestaan, pyrin välttämään uuden tavaran hankkimista, ja tähän auttaa nimenomaan vaate- ja tavarahuolto. Toki välillä saattaa ilmaantua tarpeita, mutta näiden kohdalla minun tulee vakaasti harkita, onko tarve todellinen vai onko se enemmänkin halu. Tunnen kyllä itseni sen verran hyvin, että varmasti välillä tulee lipsuksia, mutta pääsuuntaviivat on luotu nyt aika tiukoiksi. Listasinkin, mitä en ainakaan saa nyt lähitulevaisuudessa ostaa: neuleita, huppareita tai collegeja (yksi on toimituksessa), housuja/farkkuja, t-paitoja, sukkia, alushousuja, urheiluvaatteita, ulkovaatteita (paitsi kunnollinen kuoritakki), uikkareita, juhlavaatteita, kenkiä, laukkuja, astioita, sisustustavaroita, koruja. Eli en oikeastaan mitään. Ja se on aika vapauttavaa itse asiassa! On jollain tapaa helpottavaa tietää, että minulla on jo kaikki tarpeellinen. Ainut minkä kohdalla annan itselleni enemmän kuin luvan, on pitkähihainen midimekko. Se on ollut minulla hankinnassa jo yli vuoden päivät, mutta sopivaa ei ole tullut vastaan. Sellainen jos löytyy, niin sen sallin itselleni ostoslistalle. Muuten kyllä ihmisen tulisi todellakin pärjätä näillä rojuilla, mitä nurkistani jo löytyy. Aivan varmasti pärjään ilman midimekkoakin, mutta jos sen jossain välissä ostan, on se ainakin harkittu ostos. Ja siihen käytökselläni pyrinkin. Järkevyyteen ja harkitsevuuteen. Usein ekologinen ostokäyttäytyminen on myös hyvin ekonomista. Luonto ja lompakko kiittävät.
Onneksi vielä ei ole liian myöhäistä aloittaa toimintaa paremman tulevaisuuden puolesta ja uskallankin vähän hymyillä aiheen tiimoilta, sillä uskon, että näinä hetkinä isot massat alkavat herätä todellisuuteen ja kunnollinen muutos voi olla mahdollinen. Kuten Greta Thunberg totesi TEDx-puheessaan: ”Kun alamme toimia, toivoa on kaikkialla.” Gretan innoittamana aionkin tehdä entistä parempia ja suurempia valintoja maapallon tulevaisuuden vuoksi. Mitä sinä aiot tehdä?
Unelmamaja 
Olen miettinyt samoja asioita aika paljon kuluneen vuoden aikana ihan ahdistukseen asti. Lentämisen demonisointi tuntuu nyt olevan todella muodikasta, ja syyllisyys iski ihan huolella, kun lennän kerran kuukaudessa poikaystävän luo Norjaan. Plus sitten näiden ”olosuhteiden pakosta -lentojen” lisäksi joitain lomalentoja. En uskalla edes laskea tuntimääriä, jotka olen viettänyt lentokoneessa vuoden aikana, mutta juuri lentämisen demonisointi sai kuitenkin pohtimaan, mitä muuta voi ihan joka päivä hoitaa paremmin – ja oikeastaan myös huomaamaan sen, mitä on tehnyt ”hyvin” jo ennen tuota viimeisintä ilmastoraporttia. En ole ollut ikinä holtiton shoppailija, en ole ikinä omistanut autoa, liikun julkisilla, kierrätän nykyisin lähes kaiken (ja ilahduin kovasti, kun meidän taloyhtiö oli hiljattain hankkinut lisää isoja roska-astioita muovijätteelle!), en heitä syömäkelpoista ruokaa roskikseen, olen vähentänyt lihansyönnin aika minimiin… Mutta sitten taas asun kaksiossa vanhassa talossa, mistä tuli lentämistä isompi siivu hiilijalanjäljestäni Sitran testissä, vaikka sähkö on ekosähköä. Tässä keskustelussa ja ahdistuksessa on kuitenkin ehkä tärkeintä just se, että aiempaa useampi tuntuu nyt miettivän ihan oikeasti omia valintojaan ja tekevän niitä pieniä muutoksia parempaan. Se on jo hyvä alku, vaikka petrattavaa on varmasti jokaisella meistä 🙂 Minäkin aion vähentää entisestään vaatteiden ostamista ja miettiä vielä nykyistäkin enemmän sitä, mitä ruokakaupasta kotiin kannan. Ja toivottavasti tulevaisuudessa lopettaa kuukausittaiset lennot ja muuttaa asuntoon, jonka hiilijalanjälki on pienempi.
TykkääTykkää
Kiitos Kata hyvästä ja pohdiskelevasta kommentista! Lentämisen demonisointi on tällä hetkellä aika rajua ja tuntuu, että sen jalkoihin jää kaikki muut synnit. Se on juuri näin, kuten kirjoitit, että kaikki tämä keskustelu on kuitenkin herättänyt entisestään kiinnittämään huomiota, mitä muuta voisi tehdä. Ja se on jollain tapaa lohdullista, että on monta eri tapaa, jolla voi auttaa tilannetta. Ja ihan totta, että aina on parannettavaa. Mennään siis sitä kohti yhdessä! 😊
TykkääTykkää