Vuodenaikojen muuttumiset ovat aina ikään kuin pieniä uuden alkuja. Keväisin luonto herää eloon ja synnyttää uutta pitkän talven jälkeen, syksyisin asennoidutaan kesän nautinnoista ja riennoista rutiinien avulla hieman reippaampaan arkeen.
Kevät on ollut minulle usein suunnittelematonta uusiutumisen aikaa. Yleensä esimerkiksi erot tai ihastumiset ovat osuneet keväälle. Eilen tuli itse asiassa tasan kolme vuotta tuskaisesta erosta pitkäaikaisen poikaystäväni kanssa. Ja vuosi sitten puolestaan elin ihastumisen alkuhuumaa ja säteilin kilpaa paahtavan auringon kanssa. Tänä keväänä mukana ei ole sen suurempia sydäntunteita, mutta muuta melko suurta senkin edestä.
Muutin nimittäin pari viikkoa sitten kesäksi Helsinkiin työharjoitteluun. Olen useasti pallotellut ajatusta pääkaupungissa asumisesta ja viisi vuotta sitten muotoilijaksi valmistuttuani (Miten siitäkin on jo viisi vuotta?!) hainkin töiden perässä useampaan paikkaan Helsingissä. Selkeästikään en ollut silloin vielä valmis Helsingin naiseksi, mutta nyt aika näytti olevan otollinen ilman sen kummempia esteitä tai sitoumuksia, ja hain työharjoitteluun Opetushallitukseen. Työpaikkaan, joka tuntui vielä pari kuukautta sitten tavoittamattomalta. Mutta niin vain kävelen nykyään arkiaamuisin Opetushallituksen rakennukseen, joka sijaitsee Hakaniemenrannassa, joten voin nyt kevätaikaan varsin hyvin rallatella isäni serkun Kevättä. ”On siis kevät, kuljen Hakaniemen rantaan…”
Täällä sitä siis toteutetaan jälleen yhtä haavetta todeksi mielenkiintoisen työharjoittelupaikan ja uuden asuinkaupungin myötä. Elän perusarkea työmatkoineni, virkatyöaikoineni ja kauppareissuineni, mutta samalla nautin kaupungin tarjonnasta ihan täysin turistina. Hommasin ihan ensimmäisenä päivänä tietenkin kirjastokortin, jotta pääsen hyödyntämään kaupungin tarjoamia upeita kirjastopalveluita. Oodista onkin tullut nyt jo melkein kuin toinen kotini. Lisäksi ostin vihdoin Museokortin, jonka hankkimista olin miettinyt jo parina vuotena aiemmin, mutta todennut sen Joensuun asukkina kannattamattomaksi. Nyt oli sillekin täydellinen aika! Myös laajaa ravintolatarjontaa on tullut hyödynnettyä ahkerasti. Jopa niin tiuhaan, että farkut alkavat kiristää.
Helsinki sinällään ei ole minulle vieras, ja väittäisin tuntevani kaupunkia melko hyvin. Ainakin kantakaupungin ja lähialueiden osalta. Nyt kesän ajan asun Viikissä, joka on itselleni ihan uusi pala Helsinkiä. Vielä en ole sen kummemmin ehtinyt tutustua uusiin kotikulmiini, kun olen luuhannut pitkiä päiviä töiden jälkeen kantakaupungin puolella esimerkiksi hyvinvointi-workshopissa, museoissa ja ravintoloissa. Roihuvuoren kirsikkapuistossa oli pakko päästä käymään, kun hanami oli parhaimmillaan ja Vanhankaupunginkoskesta kävin nauttimassa viime viikonloppuna, mutta muuten en ole vielä ehtinyt tutustua uusiin paikkoihin. Ainakin Lammassaaren pitkospuille on päästävä. Mitä muita paikkoja ehdottaisit tälle kesä-hesalaiselle?
Unelmamaja 