Maakeräily on siis sitä, kun matkustaessa pyritään saamaan uusi maa plakkariin. Osalla on tavoitteena matkustaa kaikissa Euroopan maissa, toisilla taas maailman kaikissa maissa, jotkut tavoittelevat listalleen seitsemää mannerta, osan intressinä on kiertää vaikkapa Yhdysvaltojen jokaisessa osavaltiossa.
Ihminen on pohjimmiltaan keräilijä. Ja keräilyähän tämmöinen maakeräilykin on. Vähän samaan tapaan kuin lapsena on kerännyt pinssejä ja tarroja. Aikuisiällä se muuttuu monella passileimojen keräilyksi (tosin nykyään leimaa ei saa välttämättä edes EU:n ulkopuolellakaan). Leimoja ja maita lasketaan sekä merkkaillaan ylös. Karttoihin merkitään nuppineuloilla käytyjä maita tai klikkaillaan sähköisiin karttoihin käydyt valtiot.
Itsekin olen tietoinen omasta maalistastani, tällä hetkellä listalla on 35 maata. Tosin luulin jo pari vuotta sitten saaneeni kasaan tuon määrän, mutta tein jokin aika sitten tarkastuslistauksen ja 35 on nyt se virallinen oma lukemani. Jossain vaiheessa itselleni oli ajatuksena tärkeää saada kasaan mahdollisimman paljon uusia maita ja mietin, missä maissa en ole vielä käynyt. Kuitenkin kun on muksuna matkustanut tosi paljon eri Euroopan maissa, ei uusia maita hirveästi tullut, ellei lähtenyt Euroopan ulkopuolelle. Ja se on usein rahallisesti ja ajallisesti eri panos kuin Euroopan sisällä matkatessa. Niinpä uusia maita ei kamalasti ole aikuisiällä tullut. Kylläkin maalistaustani tehdessäni, tajusin kuinka paljon minulla on vielä ihan Euroopassakin nähtävää.
Teininä ajattelin, että olisi hienoa saada kerätä mahdollisimman monta maata listalle, mutta nykyään ajattelen hieman eri tavalla. Toki edelleen, jos matkakohteita mietittäessäni vaihtoehtoina on tuttu vastaan uusi maa (ja muuten kohteet ovat mielessäni tasoissa), valitsen mieluusti sen uuden ihan vain uteliaisuudesta. Toki myös, jos uusi maa on helposti yhdistettävissä johonkin toiseen matkaan, onhan se järkevää yhdistää samaan reissuun, jos maa tuntuu mielenkiintoiselta. Maakeräily ei ole kiinnostanut sen pohjimmaisena ajatuksena enää vuosiin, vaan matkustan intressieni perässä uudestaan tuttuunkin maahan, jos se houkuttelee. Kaukaisimmissakin kohteissani olen käynyt pääsääntöisesti useammin kuin kerran, vaikka olisin voinut valita muitakin kaukokohteita. Olen käynyt esimerkiksi Yhdysvalloissa kahdesti, Kanadassa kolmesti, Brasiliassa kahdesti, samoin Indonesiassa. Jos keräilisin ihan raivopäissäni maita, olisin käyttänyt nämä rahat ja ajan muiden kaukomaiden ”valloittamiseen”.
Ymmärrän maakeräilyn sillä teen sitä tietyllä tapaa itsekin, mutta en tajua sellaista ihan älytöntä keräilyä, jossa tarkoituksenakaan ei ole varsinaisesti tutustua maahan, vaan kunhan saa ruksia maan käydyksi. Tiedättekö, sellaista missä vaikkapa parin viikon matkalla nyt vaan lentää maasta toiseen parin päivän välein, viettää enemmän aikaa lentokentillä ja -koneissa kuin kohdemaissa. Oppiiko siinä muka oikeasti maasta jotain? Tai saako jotain käsitystä kohdemaasta? Antaako tällaiset matkat matkaajalle muuta kuin ison loven lompakkoon ja muutaman ruksin karttaan? Toki samalla tavalla voidaan kyseenalaistaa, voiko koko maan ruksia käyneeksi, jos on nähnyt maasta vain yhden kaupungin. Esimerkiksi itse olen nähnyt Kanadasta vain Toronton ja hieman sen ympäristöä, Venäjältä vain Pietarin ympäristöineen.
Myönnän, suhtaudun maakeräilyyn hyvin ristiriitaisesti, enkä ihan osaa pukea sanoiksi ajatuksiani aiheen tiimoilta. Samaan aikaan on jollain tapaa siistiä saada uusia maita plakkariin, mutta samalla en ihan täysin ymmärrä motiiveja kiertää vaikkapa kaikki maailman maat esim. turvallisuustilanteista välittämättä, kunhan vain saa kaikki maat käytyä. Itse ainakin haluan matkustaa sellaisiin maihin, jotka ihan aidosti kiinnostavat minua, en vain sen takia, että voisin sanoa olleeni jossain maassa. Tiedostan, että tähän maakeräilijät varmasti vastaavat, että heitä nimenomaan kiinnostavat kaikki maailman maat erilaisuuksineen ja siksi niissä haluavat vierailla. Miksi nämä keräilijät sitten viipyvät joissain maissa kuitenkin vain pari päivää, jos kohde ihan oikeasti kiinnostaa? Sanotaan kiinnostavan, mutta toiminta sotii väitettä vastaan. Tämä on se ajatus, jota en ihan täysin ymmärrä. Haluan ymmärtää ja mielelläni kuulisinkin ajatuksia ilmiön takaa.
Unelmamaja 
Olen parikin kertaa kirjoittanut itse aiheesta. Minulle bongaaminen (kuten fanaattisimmat keräilyä kutsuvat) on käsittämätöntä maailman aliarvioimista. Siis että matkustetaan vain käymään, jotta voidaan sanoa, että on käyty. Maailman monimuotoisuudella ei ole silloin väliä, vain omalla suorittamisella. Olen ollut 111 maassa – keräilemättä. Maailmalle ajaa uteliaisuus. Matkustan paljon. Joskus maa on uusi, useimmiten nykyään ei. Vanhoissa on niin paljon uutta (ja jo tuttuakin) nähtävää. Tässä avaan ajatuksiani enemmän vielä: https://www.travelloverblogi.fi/ei-minulta-mitaan-puutu/
TykkääTykkää
Näin sen mielestäni täytyisi mennäkin, uteliaisuus edellä. Kuka sillä tekee mitää, että on käynyt vain siitä ilosta, että voi brassailla? Tai mistäpä sitä tietää, kai siitä joku jotain saa, mutta itse olen samoilla linjoilla kanssasi.
TykkääTykkää
Ensimmäistä kertaa törmään termiin maakeräily, mutta aika hauska harrastus. Itsekin pidän hyvin paljon matkailusta ja se on minulle todella tärkeää, niin voisi itsekin joskus kerätä juuri vaikka tuollaiseen karttaan kaikki maat ja paikat missä on käynyt. Itse keräilen myös vanhoja suomalaisia markkoja ja muita rahoja, niistä on ainakin helppo pitää kirjaa millaisia on, koska ne ovat konkreettisia! Olen samaa mieltä, että ei ole mitään järkeä tuossa, jos on vaan tuo maan ruksaaminen mielessä ja jos esimerkiksi on käynyt Venäjällä voi sitten ruksata koko maan.
TykkääTykkää