Naureskelemme erityisesti yhden ystäväni kanssa, kuinka olen huono flirttailemaan. Missaan usein vastapuolen signaalit tai sitten päästän suustani jotain ihan älytöntä tai olen vain kiusallisen jäyhä suomalainen.
Huvittavampaa (ja hieman jännempää) tästä meidän naureskelustamme teki vielä se, kun vuodenvaihteessa tekemälläni Vietnamin-reissulla oppaanani toiminut yliopisto-opiskelijatyttö halusi lukea kädestäni heti, kun olimme istahtaneet saman pöydän ääreen vietnamilaisella luomuviljelypalstalla. Siinä vaiheessa, kun hän totesi kättäni tuijottaen, että olen todella huono flirttailemaan, en voinut kuin nauraa (ja hämmentyä). Myöhemmin oli pakko laittaa ystäville viestiä tästä spesifistä tulkinnasta käsieni viivoista.
Yleisesti ottaen nämä ystäväni kanssa nauramamme flirttimokat ovat vain sellaista tyhjänpäiväistä ja huoletonta naureskelua ja omaa huonoa huumoria. Osaan kyllä myös flirttailla, jos tilanne sitä vaatii, mutta aika usein menen vähän käsijarru päällä niissä tilanteissa, etten vain joudu satutetuksia, kun päätänkin hullaantua liikaa. Mutta toki joitain käsittämättömiä flirttitoilailuja on takataskussa, ja niille on aika hauska nauraa jälkikäteen. Vai mitä olet mieltä alla olevista viime aikaisista flirttitapauksistani…
…kun ulkomaalainen mies suitsutti kauneuttani ja upeuttani, ja johon tyypilliseen suomalaiseen tapaan vastasin vain kiittämällä, enkä osannu sanoa hänelle mitään imartelevaa takaisin. Samainen mies laittoi myös myöhemmin viestiä: ”Thanks for a great time!” Johon vastasin näin jälkikäteen mietittynä ehkä hieman lakonisesti: ”Thank you! I had a good time (tarkoitin siis olla iloinen ja kiittää häntä kivasta ajasta, mutta ehkä into ei ihan välittynyt viestistä).” Ja kun hän harmitteli, ettemme olleet tavanneet aiemmin kuin vasta samana päivänä, kun jatkoin matkaani, totesin vain, että: ”Hei, sentään tapasimme.”
…kun sain yhdeltä mukavalta tyypiltä viestin, jossa hän totesi, että ilta olisi voinut päättyä hänen kanssaan mukavammin ja totesin vain, että: ”Tiiäpä tuota.”
…kun olin viettämässä iltaa Kuopion Saanassa, jossa isoin allas sijaitsee ulkona pienen kävelymatkan päässä ja matkalla ehtii tulla hieman viileä. Juoksin pikaisesti altaalle ja huikkasin, että onneksi altaan vesi on varmaan lämmintä. Astuin altaaseen ja totesin, ettei vesi niin kamalan lämmintä olekaan. Takana ollut nuorehko mies tarjoutui antamaan halin ja lämmittämään, mutta totesin, että mieluummin pulahdan veteen, ettei se nyt niin kylmää olekaan. Mies totesi ystävilleen, että: ”Pohjalla ollaan, kun nainen valitsee mieluummin kylmän uima-altaan kuin hänen halinsa.”
…kun baarissa tanssilattialla ystäväni huikkasi minulle, että vieressäni tanssinut mies flirttaili ja iski silmää minulle. Arvatkaa vaan, oliko mulla mitään hajua koko tilanteesta. Ei, ei ollut. Ja kun uskaltauduin vastaamaan flirttiin, siirtyi mies loppuillaksi näkymättömiin.
Mutta onneksi elämä ei ole niin vakavaa ja näillekin kohtaamisille tulee naurettua ystävien seurassa. Varsinkin sitten, kun jälkikäteen tajuan kuinka olen sanonut tai toiminut tilanteissa. Naurun lomassa täytyy myös ehkä vähän läpsiä itseäni otsaan omasta toopeudestani. Onneksi osaan nauraa itselleni!
Unelmamaja 