Aika usein tuntuu, että ihmiset ikään kuin vertailevat, kenellä on kaikkein kurjinta eri tilanteissa. Varsinkin nyt koronan aikaan tuntuu, että moni oikein kilpailee omasta kurjuudestaan verrattuna muiden tilanteeseen. Kenellä on kaikkein surkeinta ja kuka nyt ainakin kärsii eniten.
Itsekin olen monesti sortunut tähän ja oma tilanne tuntuu monesti kaikista kurjimmalta, koska se on ainoa todellisuus, mitä itse elää ja kokee. Myönnän, että eniten tässä tilanteessa yksin asuvana sinkkuna on ottanut ihan hulluna pattiin, kun parisuhteessa olevat ystävät ja tuttavat urputtavat siitä, kuinka ärsyttävää on olla puolison kanssa saman katon alla 24/7. Tiedän, että toisen naama alkaa helposti ärsyttää, jos koko ajan joutuu olemaan samassa tilassa ja parisuhde on varmasti muutenkin koetuksella näinä erikoisina aikoina. Muistuttaisin kuitenkin, että vaikka ollaan tässä tilanteessa, ihan kaikkea ei silti tarvitse tehdä yhdessä. Esimerkiksi ulos voi lähteä yksin lenkille tai ulkotreenille. Ja jos asunnossa on useampi huone, voi olla eri aikaan eri huoneissa jne. 😉
No mutta! Sen sijaan, että rypisin omassa surkeudessani ja ärsytyksessäni, olen päättänyt katsoa tilannetta valoisalta puolelta ja löytää ne hyvät asiat tilanteen sallimissa rajoissa. Minulla on nyt menossa 11. päivä sosiaalista eristäytymistä ja tiedättekö mitä, minulla menee ihan pirun hyvin! Toki välillä tulee ankea ja ahdistava olo maailman tilanteesta ja olen itkenyt ahdistavaa oloa ulos. Mutta pääosin menee hirveän hyvin (ainakin vielä) eikä ole tietoakaan tylsistymisestä, mökkihöperyydestä tai muustakaan ankeudesta. En yritä maalailla itsestäni mitään pyhimystä omassa luukussani, vaan voin rehellisesti kertoa, että minulla on kaksi ystävää, joita olen nähnyt pari kertaa tänä aikana ja he ovat auttaneet oloani paljon. Ilman heitä itkettäisi ihan todella paljon enemmän yksinäisyys ja yksin asuminen. Toinen ystävistäni asuu myös yksin ja toinen naapurissani. Myös he ovat nähneet toisiaan. Eli tässä on tämmöinen lähipiirin trio. Ai niin, olen myös lenkillä ollessani sattunut törmäämään kaksi kertaa yhteen ystävääni ihan sattumalta! Mutta siinäpä ne viime aikojen lähikontaktit sitten onkin. Ihan yksin ei siis ole tarvinnut olla, mutta sekin varmasti tulee muuttumaan lähitulevaisuudessa. Sitten yksinolo saattaa tuntuakin ihan älyttömän epäreilulta ja yksinäiseltä. Onneksi on kuitenkin erilaisia etäyhteyksiä ja teknologia onkin näinä päivinä ihan mieletön pelastus! Vanhempieni kanssa olemme ilokseni soitelleet aika paljon viime päivinä ja WhatsApp, Snapchat sekä Insta käyvät kuumina ystävien kanssa viestitellessäni.
Tilannettani toki helpottaa ihan valtavasti tässä kohtaa myös se, että koen olevani jollain tapaa introvertti, viihdyn ja olen ihan pienestä saakka viihtynyt hyvin yksin, omassa seurassani. Rakastan ystäviäni ja isoja kaveriporukoita, mutta kaipaan myös vastapainoksi valtavasti omaa aikaa ja tilaa. Siksi tämä tilanne ei ainakaan vielä tunnu ylivoimaisen ahdistavalta. Viihdyn myös ihan älyttömän hyvin omassa kodissani. Se on kodikas, minun näköiseni ja kotona on hyvä olla. Siksikään en pistä pahitteekseni olla kotona omissa oloissani. Ainakin nyt, kun toistaiseksi pääsee vielä ulos nautiskelemaan luonnosta ja raikkaasta ilmasta. Nyt jos hallitus langettaa entistä tiukemmat rajoitukset, niin sitten saattaa ääni muuttua kellossa, sillä asun yksiössä ilman parveketta (tai no, on minulla ranskalainen parveke, mutta ei siinä hengailla) tai omaa pihaa, enkä omista koiraa tai muuta lemmikkiä, jota saisi ulkoiluttaa kielloista huolimatta. Ulkona oleilu on ollut päivieni ilo ja voima näinä aikoina.
Tällä hetkellä minulla on aika paljon koneella tehtäviä kouluhommia, jotka vievät paljon aikaa, joten vielä en ole ehtinyt edes käsitöiden tai muiden hauskempien puuhien pariin. Etänä suoritettava opetusharjoittelu työllistää aika paljon, samoin gradu ja etänä tehtävät loput kässänopinnot. Olen istuskellut koneen ääressä myös töitä hakien. Ja tietenkin eri sarjoja tapittaen. En edes halua tietää, paljonko vietän ruutuaikaa näinä päivinä! Mutta nämä ruutuhommat kun saan hoidettua alta pois, haluaisin ihan kamalasti tehdä joitain käsitöitä ja siivota asuntoni kaikki kaapit sekä häkkivaraston. Ikkunat pitäisi varmaan myös pestä, mutta pelottaa aukaista asuntoni lattiasta kattoon aukeavat ikkunat. Tuntuu jotenkin vähän hasardilta, ettei ole mitään kaidetta tai muuta suojaamassa putoamiselta, vaikka ikkunat aukeavatkin sisään päin.
Eli ainakin tähän saakka täällä kaikki hyvin, eikä henkilökohtaista kurjuutta ole juurikaan havaittavissa. Koko tilannehan on ihan hanurista, mutta yhdessä tästäkin selvitään, ainakin kun ei liikaa vertailla kurjuuksia ja autetaan toisiamme.
Unelmamaja 