Minun polkuni luokanopettajaksi

En ole koskaan ollut kympin oppilas tai muutenkaan mikään luokan priimus. Olen ollut aina sellainen ihan hyvä oppilas. Polkuni opettajaksi ei ole ollut ehkä se kaikista suorin tai helpoin, mutta se on ollut juuri sellainen kuin sen lopulta pitikin olla.

Koulussa olin luokkatovereiden seurassa pidetty oppilaskaveri ja opettajien kanssa oli helppo tulla toimeen. Olin sellainen iloinen ja ulospäinsuuntautunut lapsi, joka ei arastellut tai ujostellut juuri koskaan. Rakastin esiintyä, olla esillä ja höpöttää. Höpötin niin paljon, että aika usein olin käytävässä puhuttelussa, kun en malttanut olla oppitunneilla hiljaa. Paljoa ei ole siis muuttunut tähänkään päivään mennessä. Koulu oli minulle aina sellainen kiva ja turvallinen paikka, johon menin mielelläni. Peruskoulu oli kivaa aikaa, jolloin rakensin kaverisuhteita, harrastin paljon ja touhusin omia juttujani. Yläkoulussa toimin peruskoulutyön lisäksi oppilaskunnan hallituksessa varapuheenjohtajana. Ysillä uskalsin vähän jopa haistatella luokanvalvojalle. Muuten olin sellainen keskikastin kulkija; kasin, ysin oppilas.

Lukioon siirtyessäni koulunkäynti pysyi edelleen mielekkäänä ja perushelppona. En jaksanut nähdä kauheasti vaivaa koulun eteen, mutta tein silti tunnollisesti annetut tehtävät ja hoidin koulutyöni kunniallisesti. Enemmän kuitenkin kiinnostivat kaverit, seurustelu, harrastukset ja palkkatyö. Koulu tuli siinä vähän sivussa. En muista, koska aloin ajatella luokanopettajan ammattia, mutta lukion ekalla muistan miettineeni, että opettajan tai lentäjän töistä jompi kumpi voisi olla mahdollinen tulevaisuuden ammattini.

Lukion tokalla lähdin vaihto-oppilaaksi, minkä aikana otin käytännössä vuoden loman lukion opinnoistani. Takaisin palatessani hommat jatkuivat aikalailla siitä, mihin ne olivat jääneetkin vuosi aiemmin. Ainoastaan pitkän matematiikan kelkka oli tuntunut ajaneen ohitseni vaihtovuoden aikana. En silti suostunut lopettamaan sitä kesken, vaan tarvoin pitkän matematiikan oppimäärän kasaan ja kirjoitin siitä alimman hyväksytyn arvosanan, eli A:n. Muutenkin ylioppilaskirjoitukseni jättivät toivomisen varaa. Suurimman efortin näin kirjoitusteni eteen lukemisen sijaan eväiden miettimisessä. Lopulta kirjoitin äidinkielestä M, maantiedosta C, A1-enkusta C, B3-portugalista B, B3-espanjasta B ja B1-ruotsista A. Olin kuitenkin ikionnellinen, että pääsin ylioppilaaksi ja uusi, jännittävä elämä oli vasta edessä päin. Muistan ajatelleeni ylioppilaspäivänäni, kuinka kaikki on mahdollista ja maailma on avoin.

Heikohko ylioppilastodistus teki selväksi, etten pääsisi jatko-opiskelemaan ainakaan todistusvalinnalla vaan pääsykokeiden kautta. Hain lukion jälkeen luokanopettajakoulutukseen Jyväskylään, Joensuuhun ja Savonlinnaan, hain myös lentäjäkoulutukseen. Lentäjän homma tyssäsi jo paperikarsintaan. Luokanopehommissa VAKAVAn eli ensimmäisen vaiheen pisteeni eivät riittäneet Jyväskylään, mutta Joensuuhun pääsin soveltuvuuskokeeseen. Soveltuvuuskokeet menivät mielestäni ihan ok, paitsi henkilöhaastattelussa muistan ihmetelleeni haastattelijan väheksyvää ja outoa asennetta minua kohtaan. Lopulta jäin jonnekin aika kaukaiselle varasijalle. Hain luokanopettajan koulutuksen lisäksi opiskelemaan Savonia ammattikorkeakouluun graafista suunnittelua, mutta siinäkin jäin varasijalle. Korkeakoulujen ovet eivät siis auenneet heti lukion jälkeen, vaan vietin välivuoden töissä Hesburgerissa. Vaikka opiskelupaikkaa ei irronnut ja se harmitti hetken aikaa, nautin välivuodestani ja tietynlaisesta vapaudesta tuttua työtä tehden. Elin aika huoletonta elämää ja päätin hakea opiskelemaan seuraavana keväänä uudestaan.

Kevät saapui ja hain jälleen opiskelemaan. Tällä kertaa laitoin opehaussa ensimmäiseksi vaihtoehdokseni Joensuun luokanopettajakoulutuksen. Toisella kerralla kaikki tuntui menevän nappiin, mutta jäin edelleen varasijalle. Paransin sijoitustani, mutta se ei silti riittänyt sisään. En halunnut pitää toista välivuotta, joten selvittelin täydennyshaun kohteita, joihin voisin hakea. Päädyin hakemaan Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun (nyk. Karelia AMK) industrial design -linjalle. Minulla ei ollut oikeastaan mitään hajua, mitä siellä oikeasti opiskeltaisiin, ainoastaan sana design houkutti. Pääsin sisään ja niin päädyin opiskelemaan teollista muotoilua. Asuin kaksi vuotta Joensuussa, enkä kotiutunut tuossa ajassa sinne, joten oli helpottavaa, kun sain siirron kautta opiskelujen loppuajaksi paikan Turun ammattikorkeakoulusta. Samana keväänä kun hain siirtoa Turkuun, hain myös Turun opettajankoulutukseen. VAKAVA-koe meni ihan plörinäksi mitättömien valmistautumisten takia. Olin kuitenkin onnellinen, että sain muotoilupaikan siirron Turkuun. Opiskelin siellä loppuun ja jäin Turkuun mainosassarin töihin.

Pari vuotta niitä hommia kuitenkin oli riittävästi. Jatkuvasti mielessäni pyöri edelleen haave luokanopettajan työstä. Niinpä keväällä 2016 päätin osallistua valmennuskurssille ja koittaa vielä kerran. Laitoin ykköshakutoiveeksi Joensuun, vaikka olin vannonut, etten muuttaisi sinne enää koskaan. VAKAVA-koe meni kivasti ja pääsin jatkoon sekä Joensuun luokanopettajakoulutuksen soveltuvuuskokeeseen kuin Helsingin yliopiston kässänopelinjallekin. Kävin molemmissa soveltuvuuskokeissa, ja molemmista jäi tosi hyvä fiilis. Joitakin viikkoja myöhemmin napsuttelin itseni Opintopolun sivuille ja purskahdin itkemään, kun huomasin, että olin saanut opiskelupaikan Joensuusta, Itä-Suomen yliopistosta. Olin päässyt myös Helsinkiin sisälle, mutta tuolloin ylempi hakutoive syrjäytti alemmat, ja hyvä niin. 15 minuuttia tuosta olin ottanut opiskelupaikan vastaan ja irtisanoutunut silloisesta työstäni. Niinpä kesän lopussa 2016 pakkasin kimpsuni ja palasin Joensuuhun, johon minun ei enää pitänyt palata.

Onneksi palasin. Joensuu oli ihan mieletön opiskelukaupunki ja sain kaupungilta enemmän kuin olin uskaltanut unelmoidakaan. Meidän vuosikurssilla aloitti tuolloin 80 luokanopeopiskelijaa ja lisäksi kymmeniä muita kasvatusalan opiskelijoita. Löysin opiskelijoiden joukosta ne omat tyypit, joiden kanssa opiskelu oli tosi paljon helpompaa ja hauskempaa. Kampus oli kivan tiivis ja eloisa, ohjelmaa ja tapahtumia järjestettiin paljon. Ja jo ekana opiskeluvuotenani löysin itseni meidän ainejärjestön hallituksesta puuhaamassa muun muassa tapahtumien parissa, ja seuraavana vuonna hääräsin ainejärjestömme puheenjohtajana. Hallitushommat antoivat ihan uuden katsauksen opejuttuihin ja löysin uusia tuttavuuksia sekä kavereita.

Opinnoissa parasta olivatkin uudet ystävät, kaverit ja tuttavat sekä harjoittelut ja taide- ja taitoaineiden (tata) opiskelu. Tatoissa oli niin hauskaa ja siellä ajatus kässänopen pätevyydestä vahvistui entisestään. Olin nimittäin ajatellut jo opiskelemaan päästessäni, että haluan opiskella itselleni myös käsityönopettajan pätevyyden, sillä kaikki käsillä tekeminen oli lähellä sydäntäni ja koin myös aiemman ammattini antavan siihen aika paljon ekstraa. Olikin mahtavaa, kun kolmantena opintovuotenani aloitin kässänopinnot mielettömän hauskan opiskeluporukan kanssa. Kässänopinnot olivat raskaat, mutta ehdottomasti myös yksi parhaimpia juttuja yliopisto-opinnoissani. Pystyin hyödyntämään opinnoissani aika paljon harrastuneisuuttani ja aiempia opintojani sekä ammattiani, mutta sain myös valtavan paljon uutta oppia.

Osittain opiskelut menivät aika eri tavalla kuin olin alunperin ajatellut. Kandi antoi odotuttaa itseään 1,5 vuotta, mutta valmistui lopulta tosi vaivattomasti, kun vain aloin tehdä sitä. Neljännen eli syventävän harkan olin ajatellut tekeväni jossain ulkomailla, mutta lopulta päädyin suorittamaan sen Opetushallituksessa. Tämäkin käänne oli lopulta ihan hirveän hyvä ja meni paremmin kuin olin edes osannut suunnitella. Neljäntenä vuotenani oli tarkoitus pakertaa gradu viimeisten sivuaineopintojen ohessa loppuun, mutta arvatenkin se jäi. Eikä koronakevät ainakaan auttanut tässä. Lopullisesti sekoitin pakkaa, kun kuulin houkuttelevasta työmahdollisuudesta Helsingissä. Olin saanut neljässä vuodessa kaikki muut opintoni pakettiin paitsi gradun, joten ajattelin, että voin aloittaa jo työt ja tehdä gradua siinä sivussa. Niinpä paikan natsattua muutin kesällä 2020 Helsinkiin ja aloitin todella opettavaisen ekan kokonaisen opevuoden. Gradu jäi arvatenkin hieman jalkoihin uuden työn edessä, mutta pikku hiljaa se sieltä eteni. Selvisin kuin selvisinkin ekasta opevuodestani koronan aiheuttamissa poikkeusoloissa niin kolmannen, neljännen kuin kuudennenkin luokan luokanopettajan pestissä. Lisäksi kaikkien yllätykseksi sain myös graduni valmiiksi ja valmistuin toukokuussa 2021 kasvatustieteen maisteriksi, luokanopettajaksi sekä monimateriaalisen käsityön aineenopettajaksi. Vuonna 2016 aloittaessani opintoni arvioitu valmistumisajankohta oli tuo samainen toukokuu 2021. Onnistuin siis siinä, missä pitikin. Sain myös seuraavaksi vuodeksi töitä samasta koulusta, jossa työskentelin lukuvuoden 2020-2021.

Nyt siis vastavalmistuneena touhuan toista kokonaista opevuottani tutussa koulussa. Jottei olisi liian tuttua hommaa, niin opetan tänä vuonna ekaa kertaa omana luokkanani ykkösiä. Nyt jo voin sanoa, että on niin kivaa ja opettavaista! Tiedän, että opeurani on vasta ihan lapsen kengissä, mutta tästä on todella hyvä jatkaa. Tässä vaiheessa olen myös ihan hirveän tyytyväinen, etten päässyt heti lukion jälkeen opiskelemaan opettajaksi, vaan koko tämä polku tarvittiin siihen, että voin olla sellainen opettaja kuin nykyään olen. Onneksi en luovuttanut ekan, tokan enkä vielä kolmannenkaan kerran jälkeen. Kaikelle tälle oli tarkoituksensa.

@: UNELMAMAJA@GMAIL.COM
SEURAATHAN UNELMAMAJAA MYÖS NÄISSÄ KANAVISSA
FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

Kiva, kun jätät kommenttia.

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s