Ystävät tekevät eletyistä hetkistä erityisen makeita tai joskus liiallisuuksiin menevinä ehkä hieman hapokkaita.
Moni ystäväni ja kaverini voisi kuvailla minua ekstrovertiksi sekä todella sosiaaliseksi ihmiseksi, mitä kyllä olenkin. Välillä olen kuitenkin myös todella vahvasti introvertti ja tarvitsen paljon omaa aikaa itsekseni. Niinä hetkinä, kun en tarvitse omaa aikaa, rakastan olla ystävieni, kavereideni, sukulaisteni, tuttavieni tai jopa lähes tuntemattomien ympäröimänä. Etenkin ystävät ja kaverit tekevät minut iloiseksi. En tiedä montaa parempaa asiaa kuin nauraa maha kippurassa joillekin ihan älyttömille yhteisille jutuille tai letkautuksille ystävieni kanssa.
Olen aina ollut sellainen, kenellä on paljon kavereita ja tuttuja, mutta vain muutamia todella läheisiä ystäviä. Ihan junnuna läheisimmät ystäväni olivat naapurin Hantta sekä tarhan Timmo (eli Kimmo) ja Ville. Olen ollut onnekas, että myöhemminkin läheisiä ystäviä on tullut elämääni jokaisesta elämäni vaiheesta. Kaikkien kanssa en ole enää juurikaan tekemisissä ja joidenkin kanssa olen lähes päivittäin yhteyksissä. Olen muuten ihan hävettävän surkea pitämään läheisiini yhteyttä. Ehkä se on osa sitä introverttiä minääni? Olen sellainen tyyppi, joka mietiskelee lähes koko ystävä- ja kaveriporukan läpi, jos nyt ei joka ilta, niin ainakin joka kolmas ilta, mutta en vain saa aikaiseksi soittaa tai laittaa viestiä, että hei, mitä kuuluu. Jos lasket itsesi kavereihini, niin todennäköisesti ajattelen sinua aika usein, vaikka minusta ei mitään kuuluisikaan. Pahoittelut!
Joka vuodenvaihde lupaan itselleni, että nyt alan pitää taas enemmän yhteyttä läheisiini, mutta silti se vain aina jää arjen myllerryksessä. Usein tulee sellainen olo, että en nyt kehtaa vaivata toisen iltaa, sillä on varmaan jotain parempaakin tekemistä. Kuinka typerä ajatusmalli! En itse kyllä ole koskaan pahastunut siitä, että joku läheiseni on soittanut tai laittanut viestiä ja kysellyt kuulumisia. Jos on paha hetki, en välttämättä juuri silloin vastaa, mutta yritän kyllä aina palata asiaan myöhemmin. Miksi siis ajattelen toisin päin tämän asian hirveänä häiriönä sille toiselle osapuolelle?
Täytän loppuvuodesta 30 vuotta ja haluaisin ihan kamalasti saada kaikki (ehkä vähän mahtipointisesti) ystäväni ja kaverini saman katon alle juhlimaan yhdessä. Se on kyllä oma projektinsa saada kaikki samaan paikkaan, sillä kun on ollut monessa mukana, asunut useilla paikkakunnilla, ollut useammassa opinahjossa jne, niin niitä kavereita on vähän siellä sun täällä. Tämä on kuitenkin visioni. Katsotaan loppuvuodesta, kuinka suunnitelmieni käy.
Tein muuten näitä kuvissa näkyviä minimuffineja ystävilleni ystävänpäivän kunniaksi, mutta näistä taisi puuttua sekä sokeri että suola, sillä eivät maistuneet yhtään miltään. Näiden kohtalo oli siis valitettavasti biojäte. Kaiken tämän lörpöttelyn ytimenä haluan kuitenkin kiittää sinua ystävyydestäsi, kaveruudestasi, tuttavuudestasi ja rakkaudestasi. Ihanaa ystävänpäivää! ❤
Unelmamaja 