Ajattelin jo säästää tämän pipoa käsittelevän postauksen ensi syksylle, kun viime viikko mentiin jo niin keväisissä oloissa ja harteilla keikkui vain nahkatakki. Vaikka takaraivossa kuiskuttelikin takatalven uhka, ajattelin positiivisesti, että jos sitä ei tänä vuonna vaikka tulisikaan. Tänään kuitenkin kun aukaisin verhot, lunta tuiskutti kovemmin kuin naismuistiin ja jalkakäytävät olivat useamman sentin lumivaipan alla. Tämä päivä on kuin onkin siis ihan hyvä pipokirjoitukselle.

Chunky beanie eli muhkea pipo on ollut edellisen ja menneen talven yksiä isoja trendejä, varsinkin Samujin tehdessä pipoa näkyväksi. Jälleen kerran olen myöhäisherännäinen ja sytyin tälle trendille vasta tuossa vuoden vaihteessa. Etsin hyvän tovin viime syksystä lähtien itselleni oikean mallista ja väristä pipoa, mutta kun sellaista ei löytynyt, oli tartuttava puikkoihin ja neulottava sellainen itse.

Opinnoissani on tämän vuoden ollut hyvin vahvasti käsityön sivuaineopintoja, niin vapaa-ajalla omat tekeleet ovat jääneet vähän paitsioon ja tämäkin pipo siis sai odottaa valmistumistaan noin kolme kuukautta. Neuloin pipoa rivin silloin, rivin tällöin. Vaikka Netflixia ja muita toistopalveluja on tullut kulutettua ihan uskomattomat tuntimäärät, ei neulepuikot ole päätyneet käsiin läheskään niin usein kuin olisi ollut mahdollisuus. Oikeasti pipo valmistuisi hyvinkin nopealla aikataululla, sillä ohje on helppo, eikä neuloessa tarvitse kikkailla sen kummemmin. Käytin piponi pohjana ihanan Kaisa Kartelan chunky beanie -ohjetta, jota muokkasin käyttämieni lankojen ja pään koon mukaan.
Neuloin piponi kaksinkertaisella 7 veljestä -langalla. Tein alun silmukkojen lisäykset niin, että pipooni tuli 88 silmukkaa. Levennykset ja kavennukset tein aika mielivaltaisesti sen mukaan kuin se silmääni näytti hyvältä. Tärkeintä itselleni oli hahmottaa neulottava muoto ja kerrosten määriä. Muuten friistailasin hyvinkin huolella. Myös kerrosten määrissä itse asiassa. Minulla meni pipoon tasan kaksi kerää lankaa. Jäljelle jäi noin metrin pätkä, eli aika tiukilla vedettiin.

Tänään pipo pääsi ihan oikeasti käyttöön ja ai että, kuinka pidänkin siitä! Ihanan muhkea, lämmin ja mikä parasta, ei päästä tuulta läpi. Tänään Joensuussa on ollut aika navakka tuuli, mutta eipä haitannut ainakaan pään osalta. Kiitos siis Kaisa hyvästä ja helposta ohjeesta. Toivottavasti ruudun toisellakin puolella intoudutaan vielä neulomaan pipoja, vaikka kevät jo kovasti kolkuttelee ovella. Ja hei, nyt kun neulot, niin onpahan syksyksi sitten valmiina heti, kun alkaa korvia paleltaa.

@: UNELMAMAJA@GMAIL.COM
SEURAATHAN UNELMAMAJAA MYÖS NÄISSÄ KANAVISSA
FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN