Jatketaanpas Tallinna-jutuilla, kun vauhtiin päästiin. Kuten aiemmin mainitsin, oli helmikuinen reissuni hyvin vahvasti ruokaan ja syömiseen painottuva, mutta kaiken sen herkuttelun lisäksi tuli myös käveltyä valtavasti paikasta toiseen sekä tutustuttua Viron historiaan tarkemmin.
Aivan vanhan kaupungin tuntumassa sijaitsee Miehitysten ja vapauden Vabamu -museo, joka aukesi yleisölle jo vuonna 1993, mutta 2018 tila koki melkoisen muutoksen, kun museoon alettiin rakentaa uutta pysyvää näyttelyä. Pysyvä näyttely kertoo Viron kansan tarinan viime vuosisadan miehityksistä nykyiseen vapauteen. Museo on upeasti toteutettu ja opetti ainakin minulle valtavasti uutta eteläisestä naapurimaastamme. En rehellisesti sanottuna ollut tiennyt, kuinka karu ja monimuotoinen lähihistoria Virolla on.
Museon tavoitteena on kertoa Viron lähihistoriasta koskettavia tarinoita, jotka kannustavat pohtimaan vapauden arvoa ja haurautta.
– Vabamu-museo
Museo löytyy osoitteesta Toompea 8 ja sinne kuljetaan ovien edessä sijaitsevan koivikon läpi. Koivikolla kunnioitetaan miehitysajan rikoksissa kuolleita. Sisällä vastassa on moderni museotila, jonka infotiskiltä saa ostettua pääsylipun (11/7€). Opiskelijana pääsin sisään tuolla edullisemmalla hinnalla, kun vilautin opiskelijakorttiani. Myyntitiskin ystävällinen työntekijä kertoi museon käytänteistä, ohjasi minut kierroksen alkuun ja opasti audiovisuaalisen laitteen käyttöön. Laite toimi interaktiivisesti yhteen näyttelyn kanssa. Laite reagoi kävijän liikkumiseen tilassa ja aloitti automaattisesti opastuksen, kun vierailija astui uuteen tilaan.
Kierros alkoi alakerran aulasta, jossa neljä virolaista vanhusta kertoivat videoilla omista kokemuksistaan entisajan Virossa. Koska valitsin laitteesta ääniopastuksen suomeksi, oli se toteutettu niin, että kierroksen selosti virolainen mies suomeksi. Pieni aksentti korosti autenttisuutta ja iski kokemusten karmeutta syvemmälle tajuntaani. Pidin tästä, ettei opastusta kertonut suomalainen täydellisellä suomen kielellä, vaan paikallinen, joka todennäköisesti pystyy eläytymään kerrottuihin tarinoihin ja faktoihin syvemmin kuin ulkomaalainen.
Museon pysyvä näyttely on toteutettu todella ammattimaisesti ja esillä on paljon materiaalia sekä museotilassa että audiovisuaalisessa opaslaitteessa. Lähes tulkoon jokaisessa huoneessa oli tekstejä, kertomuksia, tavaroita, kuvia jne. niin paljon, ettei kaikkea materiaalia jaksanut edes käydä läpi. Tämä mahdollisti myös sen, että jokainen kävijä sai kuunnella juuri niitä asioita, jotka häntä kiinnosti ja sai lisätietoa tarvittaessa. Kun jokaisella kävijällä oli kuulokkeet päässä, pystyin muut kävijät ikään kuin sulkemaan ulkopuolelle ja keskittymään ainoastaan näyttelyyn sekä omiin tuntemuksiini. Osan huoneista menin hieman nopeampaa vauhtia läpi ja joissain huoneissa viivyttelin pidempään, jotta pystyin kuuntelemaan äänitarinat loppuun. Opastukset ja tarinat nimittäin menivät poikki, jos vaihtoi kesken kaiken toiseen huoneeseen (tähän ehkä kaipasin hieman fiksausta opaslaitteen käyttöliittymään).
Vaikka skippasin osan huoneista aika nopeastikin ja varsinkin vaihtuvan näyttelyn menin melkoisella pikakelauksella, sain kuluttettua museossa aikaa noin kaksi tuntia. Eli kannattaa varata kunnolla aikaa, kun tuonne menee. Tarjolla on niin mielenkiintoisia tarinoita ja tietoa, ettei kiirehtiminen kannata. Paikka on hyvin sykähdyttävä ja muutamaan otteeseen jouduin hieman kuivaamaan silmäkulmiani, kun kansakunnan kauheudet tuntuivat niin epäreiluilta. Museokierroksen jälkeen olo oli melko tyhjä ja sanaton. Ihmiskunnan kamalimpia ja ihanimpia asioita samassa paketissa hienosti kerrottuna.
Vabamu-museo
Toompea 8, 10142 Tallinna
Avoinna:
Lokakuu-huhtikuu 11-18
Toukokuu-syyskuu 10-18
Unelmamaja 
Baltiassa on kovaa vauhtia perustettu lustaraatiomuseoita, jossa mustamaalataan mennyttä aikaa ja siihen kuulunutta hyvinvointia. Siinä ei mitään uutta ole. Oikeammin pidän merkittävänä, että Suomessa viime vuonna pystyttiin avaamaan kansakunnan kipupisteitä. Oikeasti pitäisi siirtyä jo lustraatiosta askel eteenpäin ja nähdä kaikki se hyvä, mitä suunnitelmatalouden aika toi. Tietysti on huomattava, että suurelle osalle eestiläisiä se oli pakotettua hyvinvointia.
TykkääTykkää
Tähän en sen kummemmin ota kantaa. Mielestäni on hyvä, että menneen kauheuksia tuodaan esille, ettei ne ainakaan niin helposti unohtuisi ja näin ollen toistuisi.
TykkääTykkää
Kaikkien Baltian maiden miehitysmuseot, niin Tallinnassa, Riikassa kuin Vilnassa ovat vierailun arvoisia. Muistaakseni Riikassa ihan erityisesti pysähdyin kohtaan, jossa oli esillä (kopio) dokumentista, jossa sotaa käyvät tahot jakoivat näitä maita keskenään, Suomi mukaanlukien. Oli aika lähellä aikoinaan, että Suomen historia olisi ollut Viron kaltainen.
TykkääTykkää
Miehitysmuseot ovat kyllä yleensä hyvin mielenkiintoisia! Täytyykin muistaa nämä mainitsemasi museot, jos joskus päädyn uudestaan Riikaan tai Vilnaan.
Aika hurja ajatus tosiaan, että maamme erilainen historia olisi ollu näinkin pienestä kiinni.
TykkääTykkää