Sooloilijan makumatka Tallinnaan

Tallinna on jo vuosia ollut trendikäs lähimatkailukohde, eikä siitä enää tule (ainakaan itselleni) mieleen 90-luvun piraatti-CD:t tai Neuvostoliiton aikainen harmaa ja uinuva kaupunki. Kaupunki on noussut ravintolatarjonnassaan alansa huippuihin. Näinä päivinä tarjonta vain kasvaa ja monipuolistuu entisestään. Nykyään suomalaiset matkustavat Tallinnaan hyvien ja edullisten ruokakokemusten perässä, eikä viinanhaku ole enää välttämättä se suurin syy lahden ylitykselle.


Käväisin sydäntalvella Tallinnassa yhden viikonlopun verran, kun huomasin junasarjalippujeni vanhenevan ja kohdalle osui sopivasti vapaa viikonloppu ilman mitään suunnitelmia. Niinpä lunastin sarjalipuillani menopaluun välille Joensuu-Helsinki, varasin laivamatkan ja Tallinnasta edullisen majoituksen. Majoituin vanhassa kaupungissa Imaginary Hostelissa kahdeksan euron yöhintaan, eli viikonlopun majoitukseni maksoi huikeat 16 euroa. Voin suositella majoitusta tässä tunnelmallisessa vanhassa kiinteistössä. Sisäänkäynti saattaa hämätä karuudellaan, mutta sisältä paljastuukin vanhaa kunnioittaen remontoitu siisti hostelli.

Saavuin kaupunkiin alkuillasta, joten suuntasin ensimmäisenä satamasta majoituspaikkaani, johon ei kävele satamasta kuin vajaan vartin verran. Suunnitelmissani oli mennä illalliselle paljon kehuttuun Rataskaevu 16 -ravintolaan, mutta koska minulla ei ollut pöytävarausta, ei illallinen täällä onnistunut perjantai-iltana (tai koko viikonloppuna ilta-aikaan). Onneksi olin listaillut useamman potentiaalisen ruokapaikan ja suuntasin lähistöllä olevaan Pegasus-ravintolaan. Pegasus on upeasti sisustettu kolmikerroksinen ravintola, joka on sekoitus rentoutta ja fine diningia, ilman turhaa pönötystä tai turhan kalliita hintoja. Tilasin raikkaan mocktailin, superhyvän alkusalaatin ja pääruoaksi herkullisen kalakeiton. Yhteensä nämä kustansivat 21 euroa. Virolaiseen tapaan ruoan kylkeen tarjottiin talon omaa, taivaallista leipää. Tarjoilijana oli sympaattinen nuori mies, Rene, joka varmisti viihtyvyyteni ja kirjoitti tallinnalaiseen tapaan kuittiin terveisensä.

Lauantaiaamuna nautin aamiaiseni vanhan kaupungin pääkadun varressa sijaitsevassa suositussa Rukis Kohvikissa. Olin lukenut paikasta jonkin verran arvosteluita, että palvelu on töykeää ja hidasta, mutta oma kokemukseni oli aivan päinvastainen! Sain aivan ihanaa ja asiantuntevaa palvelua, ja minut huomioitiin erinomaisesti, vaikka olin yksin liikenteessä ja vein yhden asiakaspöydän verran tilaa täysin itselleni. Miljöö on aivan ihana kattokruunuineen ja taustalla soi rauhoittava klassinen musiikki. Tilasin täyttävän ja maukkaan egg benedictin ja pannullisen teetä yhteishintaan 10 euroa, mikä on mielestäni hyvinkin kohtuullista, kun huomioi kahvilan sijainnin pääkadun varressa. Vitriinissä olisi ollut toinen toistaan herkullisemman näköisiä leivonnaisia, mutta mahani oli aamupalasta niin täysi, että päätin palata herkuttelemaan myöhemmin. Tuohon viikonloppuun tämä herkkuhetki ei lopulta mahtunut, joten seuraavalla Tallinnan-reissulla tiedän, mihin suunnata.

Päivällä suuntasin paljon kehutulle ja hypetetylle Telliskiven alueelle, joka ei keskitalvella päässyt näyttämään parhaimpia puoliaan, mutta alueen fiilis teki silti vaikutuksen. Olin saanut valtavat määrät suosituksia F-hoone-ravintolasta, joka sijaitsee aivan Telliskiven ytimessä. Tiesin paikan olevan suosittu, mutta päätin yksin ruokailevana koittaa onneani, jos mahtuisin vaikkapa baaritiskin ääreen syömään. Jono oli melko pitkä ja porukkaa kääntyi edestäni yksi toisensa jälkeen pois. Kun olin vihdoin jonon kärjessä, sain edessäni jonottaneiden asiakkaiden tapaan uskomattoman huonoa ja töykeää asiakaspalvelua paikan työntekijöiltä. Tai ei sitä varmaan edes voi asiakaspalveluksi sanoa. Jätin ruokailematta tuolla, eikä minua taida paikassa enää myöhemminkään näkyä. Pitäkää tunkkinne.

Päätin kävellä takaisin vanhaan kaupunkiin ja kokeilla vielä kerran onneani Rataskaevu 16:n kanssa, sillä edellisenä iltana tarjoilija oli kertonut minulle, että heidän viikonloppuillat ovat täyteen varattuja, mutta lounaalla voisin yrittää saada pöydän. Olin paikalla hieman kiireisimmän lounasajan jälkeen ja sain onnekseni pöydän ravintolan yläkerrasta. Pöytään tuotiin aluksi söpö keittiöntervehdys: siemennäkkäriä punajuuripyreellä. Pääruoaksi söin maukasta sieni-hirvikeittoa, jonka kylkeen sain jälleen kerran talon taivaallista leipää, kyytipoikana 16cl parasta maistamaani rieslingiä ja jälkkäriksi nautiskelin lämmintä suklaakakkua. Yhteishinta: 19,50€. Jälleen minua palveli aivan ihana tarjoilija, joka taiteili ravintolan tavan mukaan lautasliinaan terveisensä. Sain kruunupäisen kirahvin ja hyvän päivän toivotukset.

Illalla kaipasin kevyen lounaan vuoksi vielä purtavaa, joten suuntasin hostellin lähellä sijaitsevaan Maiasmokk-kahvilaan toiveissani syödä joitain suolaisia ja makeita leivonnaisia. Olin paikalla kuitenkin sen verran myöhään, että vitriinissä ei näkynyt enää mitään suolaista, joten suuntasin kadun toisella puolen sijaitsevaan Hell Huntiin. Hell Hunt on pubi, josta saa myös ruokaa. Paikka on hyvin suosittu niin turistien kuin paikallisten keskuudessa, sillä hinnat ovat hyvin kohtuulliset. Lauantai-iltana paikka oli aivan täynnä, mutta sain paikan baaritiskiltä, jossa rupattelin baarimikkojen kanssa samalla, kun nautin lämmintä kaniinikeittoa ja kylmää jääteetä 7 euron yhteishintaan. Tämän jälkeen kelpasi suunnata takaisin Maiasmokkiin ja viimeistellä makunautinto mangojuustokakulla (4€) menneitä vuosikymmeniä henkivässä kahvilassa.

Viimeisenä aamuna ennen satamaan suuntaamista kävelin parin kilometrin verran vanhasta kaupungista itään, keskelle puutalokorttelia, suuntana NOP. Kahvila sijaitsee idyllisellä kadunpätkällä, jossa on aivan tavallisia asuintaloja vierekkäin, mikä selittää kahvilan nimeäkin: Neighborhood Organic Place. NOP on trendikäs ja viihtyisä kahvila, jossa nautin järkyttävän herkullisen punajuurilaten lohella ja avokadolla höystetyn leivän kaverina. Ruoka ei ollut parasta syömääni, mutta paikan ilmapiiri, taustamusiikki ja taivaallinen punajuurilatte olivat todellakin käynnin arvoisia. Nappasin kahvilan vitriinistä vielä laivamatkalle evääksi ison mustikkalaskiaispullan, sillä aamupalan jatkoksi en sitä enää jaksanut. Näille kaikille tuli yhteishinnaksi 13,50.

Kuten huomata saattaa, viikonloppuni Tallinnassa oli hyvin vahvasti ruokamatka. Nautiskelin uusista makuelämyksistä, hyvästä palvelusta ja ihanista ravintolakokemuksista. Koska keskitalvella harvempi kaupunki on parhaimmillaan, haluaisinkin nyt kesän aikana päästä käymään taas Tallinnassa, kun kaupunki on eri tavalla elossa. Ja nyt kun asun Helsingissä, on lähteminenkin aika paljon helpompaa kuin kauempaa itärajalta.

@: UNELMAMAJA@GMAIL.COM
SEURAATHAN UNELMAMAJAA MYÖS NÄISSÄ KANAVISSA
FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

6 kommenttia artikkeliin ”Sooloilijan makumatka Tallinnaan

    1. Tallinna on kyllä kiva! Olen aikuisiällä päässyt muutaman kerran käymään ja joka kerta olen tykännyt kaupungista enemmän ja enemmän.

      Mukava, että löytyi myös uutta ☺️ Kuten totesin, NOPin ruoka ei parasta mahdollista, mutta ehdottomasti pienen kävelymatkan arvoinen visiitti.

      Tykkää

  1. Oi Pegasus! Se on mun suosikkeja Tallinnassa, harmi kun listalla ei pari viikkoa sitten enää ollut kalakeittoa. Olisin ehdottomasti ottanut sen.

    Tykkää

    1. Ystäväni vinkkasi minulle Pegasuksesta ja onneksi vinkkasikin! Ihana paikka ja niin hyvää ruokaa. Tänne tulen varmasti palaamaan myös tulevilla Tallinnan matkoillani.

      Tykkää

Kiva, kun jätät kommenttia.

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s