Matkustan yksin, jotta en olisi yksinäinen

Olen ollut 15-vuotiaasta saakka aina se seurusteleva tyyppi, joten onkin outoa olla nykyään (vielä yli kolmen vuoden sinkkuuden jälkeenkin) lähikaveriporukassa lähes ainut sinkku. Melkein jo ikisinkku. Vaikken kyllä edes ole läheskään ainut.
path
Jouluisin kaverit viettävät pyhiä kumppaneidensa, lastensa ja perheidensä kanssa. Matkoille suunnataan sen oman mielitietyn seurassa. Viikonloput on sitä aikaa, kun puuhataan jotain kivaa oman kullan kanssa, kun arkena ei ehdi. Työ- ja opiskelukiireet eivät ole silloin sotkemassa. Oma sinkkuus ja ulkopuolisuus usein korostuu näissä tilanteissa. Itse vietän viikonloppua yksin sohvan nurkassa (paitsi eihän mulla ole edes sohvaa) ja nyyhkin yksinäistä oloani.

Todellisuudessahan olen kaveriporukastani varmasti se liikkuvaisin osa, joka on lähes aina viikonloppuisin jossain menossa, eikä sohvalla löhöilyyn edes ole aikaa. Lomat reissaan ja iltaisin luuhaan harrastuksissa tai puuhaan omia projektejani. Vaikka rakastan olla yksin, niin rajansa kaikella. En minäkään halua viettää kaikkia viikonloppuja, lomia tai iltojani yksin kotona. Siksi matkustan ja puuhaan paljon kaikkea mahdollista yksin, kun moni ystävä tekee näitä asioita kumppaninsa ja oman perheensä kanssa.

Jetlagissa-podcastissa pohdittiin, että aina kun on matkustanut yksin johonkin, on paennut jotain; juhlapyhiä, yksinäisyyttä jne. Tunnistan omaa toimintaani tästä myös. En silti koe, että tekisin näitä asioita vääristä syistä, ne ovat oikeasti melkoisia selviytymiskeinoja elämässäni. Esimerkiksi pitkä viikonloppu voisi tuntua aivan kamalalta, jos se pitäisi viettää yksin omassa yksiössäni ilman sen kummoisempia suunnitelmia tai seuraa. Silloin tuntuu helpommalta lähteä yksin vaikkapa Makumatkalle Tallinnaan kuin märehtiä yksinäistä oloa kotona.
soolomatkailija
Etenkin soolomatkoillani olen ollut enemmän ihmisten ympäröimänä kuin koskaan muuten (pois lukien superintensiiviset nelikymmenhenkisten partioporukoiden ulkomaan reissut). Saan olla juuri sen verran yksin kuin haluankin, mutta saan myös seuraa, kun sitä kaipaan. Yksin reissatessani esimerkiksi jouluksi pois, en tunne oloani yksinäiseksi tai epäonnistuneeksi yhteiskunnan silmissä, sillä joulu ikään kuin menettää merkityksensä toisessa ympäristössä, eikä naamalle puske koko ajan ne yhteiskunnan kasaamat perinteiset parisuhde- ja perheodotukset. Onneksi omat vanhempani ovatkin tässä asiassa maailman ihanimpia, eivätkä tällaisia odotuksia minulle tai veljelleni asetakaan. Kun olen yksin matkalla, minun ei tarvitse tuntea oloani epäonnistuneeksi, ulkopuoliseksi tai oudoksi, kun en asetukaan yhteiskunnan normeihin, vaan saan tuntea itseni rohkeaksi, vapaaksi ja oman tieni kulkijaksi.

Toki myös yhtenä tärkeimmistä seikoista yksin matkaillessa on se, että voin lähteä reissuun juuri silloin, kun se minulle sopii, juuri sinne, minne haluan, lyhyelläkin varoitusajalla. Ja saan tehdä juuri niitä asioita kuin haluan, ilman kompromisseja. Olen iloinen, että uskalsin aikoinaan ottaa askeleen tuntemattomaan ja kokeilla soolomatkailua, koska selkeästikin se sopii minulle. Ei ole nimittäin niin sanottua, että se olisi jokaisen juttu. Kaikille yksin matkaaminen ei sovi, mutta minulle se on mieluisa matkustusmuoto. Silti otan edelleen sydän avoinna vastaan myös reissuseuraa, koska onhan elämykset aina siistimpiä jaettuina ja yhteisreissut ovat niin erilaisia kuin yksin matkustaessani!

Herättikö tämä jotain fiiliksiä sinussa tai jotain, mitä haluaisit kysyä yksin matkustamisesta?
solotraveller

@: UNELMAMAJA@GMAIL.COM
SEURAATHAN UNELMAMAJAA MYÖS NÄISSÄ KANAVISSA
FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN
Mainokset

5 kommenttia artikkeliin ”Matkustan yksin, jotta en olisi yksinäinen

  1. Ihan todella tuttuja fiiliksiä sinkkuajoilta! Nykyään tulee enemmän matkusteltua kumppanin kanssa, mutta nautin kyllä vieläkin todella paljon myös yksinmatkailusta, vaikkei niin usein sellaisille tulekaan enää lähdettyä. Onneksi kumminkin myös sellaiseen on ollut mahdollisuus, sillä ei sekään ole kaikissa parisuhteissa varmasti ole täysin itsestäänselvyys.

    Tykkää

  2. Itse olen perheellinen ihminen ja löytänyt tänä vuonna uudelleen yksin matkustamisen ihanuuden. Olen kyllä ollut vuosien mittaan useasti reissussa myös ilman miestäni tai lapsiamme, mutta aina ystävän/ystävien kanssa.
    Aluksi sooloreissuun lähteminen jännitti, mutta totta puhuen olen nauttinut siitä kovasti. Jotenkin ehtii tekemään paljon enemmän ja imee itseensä ympäristöstä eri tavalla asioita. Yksin ravintolassa syöminen on ollut ehkä ainoa vähän orpouden tunteita matkoilla herättänyt tilanne.

    Tykkää

  3. Tää oli ihana teksti! Monia tuttuja asioita ja ihanan rehellisesti kerrottu.
    Mun mielestäni on upeaa, että soolomatkailu on yleistynyt, eikä meitä yksin matkustavia enää katsota ihan niin kieroon ainakaan ns. matkailupiireissä. Muut tuttavat saattavat toki vieläkin ihmetellä, kun lähden yksin reissuun, mutta usein ihmettelyssä on aistittavissa myös ”ootpa sä rohkea” -tyyppistä ajattelua.
    Allekirjoitan tuon, että usein sooloreissuilla ympärillä on paljon enemmän ihmisiä kuin pariskuntana matkaillessa. Yksin matkustaessani olen saanut tutustua lukuisiin ihmisiin, joiden kanssa olisi tuskin tullut vaihdettua sanaakaan, jos olisin matkustanut kaverin, tai saatika puolison kanssa.

    Tykkää

  4. Minä olen kyllä tosi paljon yksin, kun en matkusta, esimerkiksi nyt. Seurassakin olen niin väritön, että jos jossain järjestetään jotkut pippalot, ei kukaan muista minun olleen niissä. Reissatessa todellakin olen tai joudun olemaan seurassa ja esimerkiksi hostellissa olen usein nukkunut dormissa, halusin sitä sillä hetkellä tai en. Lähes ainoa tapa minun olla sosiaalinen arkielämässä on olla hassu joidenkin muiden lapsille, kun omiakaan ei ole. Tietysti pakenen jotain reissaamalla, mutta onko se sitten väärin, pitäisikö olla kotona jahtaamassa pölypalloja.

    Tykkää

  5. Täällä myös yksi soolomatkailun puolestapuhuja! Minulle yksin matkustaminen on jokaisella kerralla jotenkin voimaannuttavaa. Joskus voi olla että pakenen jotain, joskus vain reissu saattaa olla hyvin tulossa kun tuntuu että tauko arjesta voisi olla paikallaan. Toki mielelläni matkustan myös seurassa, mutta en jaksa odottaa muita ihmisiä matkustaakseni, sillä aina kaikilla on jotain. Yksin on vain kertakaikkiaan helpompi suunnitella ja toteuttaa. Ja nimenomaan se kuinka huikeisiin ihmisiin yksin matkustaessa tutustuu! IHANAA.

    Tykkää

Kiva, kun jätät kommenttia.

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s