Olen henkeen ja vereen joulun lapsi. Rakastan joulua ja joulun valmistelua, ja olenhan syntynytkin joulukuussa. Aloitan joulun fiilistelyn heti, kun lokakuu vaihtuu marraskuuhun. Marraskuun ekana on mielestäni jo lupa aloittaa esimerkiksi joululaulujen kuuntelu ja glögin ryystäminen, muutenhan fiilisteltävä aika jää hirveän lyhyeksi.
Silti olen viimeiset vuodet viettänyt joulun kaukana omista totutuista joulumaisemista, pääosin tropiikissa palmujen katveessa. Olen kaiken kaikkiaan viettänyt kuusi joulua ulkomailla. Tänäkin jouluna löydän itseni toiselta puolelta maailmaa, Vietnamista. Tämä on siis seitsemäs jouluni ulkomailla. Saattakin siis vaikuttaa hieman erikoiselta, että ihminen, joka rakastaa joulua sydämensä kyllyydestä, matkustaa sitä silti karkuun. Oikeastaan en niinkään pidä itse joulusta, vaan sen valmistelusta, fiilistelystä ja odottamisesta. Ja näistä pääsen nauttimaan, vaikka olisinkin varsinaisen juhla-ajan liesussa.
Totta puhuakseni, varsinainen joulu ja sen pyhät kestävät vähän liian pitkään. Ainakin jos sen koko ajan viettää samalla porukalla neljän seinän sisällä. Saattaa alkaa samat naamat ja jutut jossain vaiheessa kiristää ruuvia. Toki noina päivinä on ihanaa ihan vain olla ja rentoutua, nauttia läheisten seurasta ja maadoittua hetkeksi kaikkien arjen kiireiden keskellä. Silti aika moni tuntuu huokaisevan hieman helpotuksesta, kun pyhät on lusittu ja arki palaa pikku hiljaa kuvioihin. Pitkien pyhien lisäksi joulussa mättää myös joulustressi ja juhlaan asetetut isot odotukset. Itse en osaa stressata joulua, eikä meidän perheessäkään ole onneksi koskaan ollut tapana ottaa siitä turhia paineita, mutta pääosin niin kovin moni tuntuu stressaavan ihan yltiöpäisesti noista muutamasta päivästä ja tartuttavat stressiä sekä paineita lähiympäristöönsäkin. Stressataan niin koristeluista ja ruoista kuin lahjoistakin. Ihan sekopäistä, jos minulta asiaa kysytään. Kyllä se joulu sieltä tulee, vaikkei jokaista nurkkaa olisikaan jynssätty kiiltäväksi, jääkaappia täytetty äärimmilleen ja lahjoja raahattu selkä vääränä.
Näitä asioita onkin melko mukava paeta ulkomaille, varsinkin nyt opiskeluaikana kun joululoma on noin kuukauden mittainen. Eipä kuulkaa paljoa joulu stressaa tai ole liian suuria odotuksia, kun kaiken hässäkän skippaa. Kuten mainitsinkin, aloitan joulun fiilistelyn jo hyvissä ajoin, joten kun reissun aika koittaa, olen jo ehtinyt nauttia joulujutuista ja olla jopa hieman kyllästynytkin kaikkeen jouluhässäkkään. Siinä vaiheessa on ihan hyvä nostaa kytkintä ja vaihtaa maisemaa. Silti ulkomaillakin pyrin yleensä tekemään jotain erityistä jouluaattona, ettei turha jouluhaikeus paina päälle. Koska myönnettäköön, koen aina pienen läikähdyksen ja haikeuden sydämessäni, kun selaan sosiaalista mediaa jouluna ja näen idyllisiä mökkiympäristöjä, jouluruokapöytiä ja läheisten täyttämiä aattoiltoja puhelimeni näytöllä. Onneksi tuo läikähdys kestää yleensä vain sen aattoillan ja silloinkin olen aina yhteydessä perheeseeni, olimmepa missä päin maailmaa tahansa.
Tänä vuonna kylläkin pohdiskelin pitkään soolomatkan ja perhejoulun välillä. Lopulta kuitenkin päädyin reissun kannalle, sillä veljeni on töissä joulun, joten olisin ollut joulun vanhempieni kanssa kolmistaan. Siinäkään ei ole mitään vikaa, mutta nyt kun asumme jälleen aika lähekkäin, tulee kotona vierailtua muutenkin ihan suhteellisen usein, joten jouluun ei kasaudu samanlaisia paineita kokoontua yhteen. Niinpä en kokenut, että meidän olisi välttämättä oltava joulu porukalla, varsinkin kun kaikki meistä rakastaa matkustelua ja joulun pyhät on kätevä ajankohta käyttää reissailuun. Kokoonnuimme yhteen koko perheen kesken ensimmäisenä adventtiviikonloppuna ja söimme minikinkun, joten voin hyvillä mielin viettää joulun tänäkin vuonna reissussa. Katsotaan joulun tilannetta uudestaan jälleen ensi vuonna, nämä viettotavat kun eivät ole mitenkään kiveen kirjoitettuja.
Tämän pidemmittä puheitta toivotankin aivan ihanaa ja oman näköistä joulua, missä sitä vietätkään! Merry Christmas! Feliz Natal! God Jul! Giáng sinh vui vẻ! Feliz Navidad! Selamat Natal!
Unelmamaja 