Olen tuijottanut ruutua ja näppäimistöä illasta toiseen, mutta en ole saanut naputeltua tänne yhtään mitään. Minulle on iskenyt ikään kuin tyhjän paperin kammo. Mistä aloitan? Tai mitä kerron?
Nyt kun eletään näitä erikoisia aikoja, ajatukset ovat sinkoilleet sinne ja tänne, välillä tuonnekin. Tuntuu, että mikään toimintatapa tai ajatus ei ole oikea tässä hetkessä. Mitkä tunteet ovat sallittuja tai saako kaikkia ajatuksia sanoa ääneen? On sellainen olo, että pitäisi olla jotain hirveän järkevää ja painavaa sanottavaa, eikä hömppä tai kevyemmät aiheet ole sallittuja nyt, kun maailmanlaajuinen kriisi riepottelee meidän arkea.
Tuntuu hieman hölmöltä kirjoitella matkakertomuksia, kun maailman rajat ovat kiinni ja oman leppoisan kotielämän jakaminen tuntuisi turhan kevyeltä, kun osa ei ole päässyt käymään moneen viikkoon edes lähikaupassa. Kun mikään ei tunnu oikealta. Edes koko tilanne ei tunnu oikealta. Välillä ajattelen, että herään kohta unesta ja huomaan keksineeni koko korona-hömpötyksen, mutta sitten tajuan, että edes alitajunta ei kyllä osaisi keksiä tällaista hulluutta.
Onhan tämä nyt vaan niin outoa ja absurdia. Siksipä päätinkin, että aion jatkaa täällä Unelmamajan puolella tavallisella, samalla linjalla kuin ennen tätä kriisiäkin. Aion jatkossakin kirjoitella tänne matkakertomuksia, ruokaohjeita, puuhasteluja sekä yleisiä ajatuksia omasta elämästäni. Uskon, että nämä ovat niitä asioita, mitä ihmiset haluaisivatkin lukea nyt kaiken korona-uutisoinnin keskellä. Toivon, että tällainen linjaus on toimiva, sillä elämä kuitenkin jatkuu entisellään uusin maustein maailman tilasta huolimatta.
Aion pyrkiä tässä erikoisessa tilanteessa ihan vain tavallisuuteen.
Ja nyt kun tyhjän paperin kammosta on päästy, pyrin tuottamaan tekstiä taas hieman säännöllisemmin tänne luettavaksi. Tämä on kuitenkin sellaista puuhaa, mistä nautin ja tuo hyvää vastapainoa kouluhommien naputtelulle, kotitouhuille ja lenkkeilylle.
Unelmamaja 