Nyt kun gradun palauttamisesta ja opintojen päättymisestä on aikaa jo useampi kuukausi, itse asiassa jo lähemmäs vuosi, tuntuu tämän vanhan luonnoksen julkaisu hyvältä ajatukselta.
Kirjoittelin viime vuonna gradun kanssa tuskaillessani joitain ajatuksia ylös ja nyt kun ne ovat saaneet muhia mielessäni, ymmärrän ajatuksiani vieläkin paremmin ja pystyn edelleen seisomaan niiden takana.
Jos aloittaisin nyt tekemään gradua, mitä tekisin toisin?
- En muuttaisi uuteen kaupunkiin kesken graduhommien.
- En alkaisi deittailla kaiken graduhässäkän keskellä. Vaikka deittikin tekisi samaan aikaan gradua. Lopulta kumpikin tekee opiskeluhommia aika heikosti, kun yhdessä vietetty aika kiinnostaa enemmän.
- En aloittaisi ensimmäistä opevuottani samaan aikaan, kun yritän kirjoittaa graduani. Ainakaan kolmessa eri luokassa.
- Tekisin gradun työparin kanssa, en yksin. Tällöin joku olisi mahdollisesti vähän potkimassa persuksille, kun työ jumittaa.
- Ottaisin itseäni niskasta kiinni hanakammin, useammin.
Mitä tekisin edelleen samoin?
- Pysyisin valitsemassani aiheessa. Se tuntui hyvältä alusta loppuun saakka ja se on edelleeenkin aihe, joka kiinnostaa.
- Tekisin graduni yksin. Nyt se on kokonaan minun oma luomukseni, josta voin olla ylpeä ja seisoa sen takana sataprosenttisesti.
- Joisin litrakaupalla teetä ja kuuntelisin taustamusiikkina jazzia.
- Aloittaisin deittailemaan, koska kohdalle osui mieletön tyyppi ja elämäni rakkaus.
- Aloittaisin treenaamaan puolikkaalle maratonille. Juoksu pakotti pitämään huolta fyysisestä treenailusta edes vähän.
- Tekisin samalla töitä, jotta paine valmistua olisi riittävän kova. Tosin nyt jos olisin tuossa tilanteessa, tekisin töitä tosi paljon vähemmän.
Lopulta kaikki meni siis juuri niin kuin oli tarkoitettukin. Kuten aika usein menee. Jotenkin kummasti asioilla vaan on tapana järjestyä ja loksahdella paikoilleen. Kaiken piti alunperinkin mennä juuri näin, eikä mitenkään toisin.
Unelmamaja 