Ho Chi Minh City eli Saigon oli ensimmäinen kohteeni Vietnamissa, sillä lensin Qatar Airwaysilla Helsingistä Dohan kautta Saigoniin. Vietin kaupungissa muutaman päivän ja palasin sinne vielä reiluksi vuorokaudeksi matkan lopussa ennen paluulentoani takaisin Suomeen.
Majoitus
Majoituin Saigonissa kahdessa eri paikassa. Molemmat olivat budjettiratkaisuja yksin matkustavalle. Kun olen päässyt hostellien ja home stay -majoitusten makuun, majoitun niissä todella mielelläni ja tykkään ihan erityisesti niiden edullisuudesta. Etsin matkoillani edullisia majoituksia, mutta en ole valmis nukkumaan ihan missä vain ja olen tarkka siitä, että saan nukkua rauhassa sekä tietäen, että tavarani pysyvät tallessa. Tällaisilla spekseillä valitsin myös Saigonin majoitukseni, jotka varasin booking.comin kautta. Tykkään käyttää tuota varaussivua oikeastaan aina matkoillani.
Ensimmäinen majoituspaikkani oli hyvin edullinen Vy Da Backpackers Hostel 2 (48 Co Bac, Cau Ong Lanh Ward), joka sijaitsee 1. kaupunginosassa. Majoitusdiiliini kuului makuupaikka kahdeksan hengen sekadormissa noin kolmen euron yöhintaan. Päädyin valitsemaan tämän majoituksen, sillä se oli hyvin edullinen ja sitä oli kehuttu siistiksi sekä rauhalliseksi. Lopullisen päätöksen tein kuvien perusteella, niissä nimittäin näkyi sänkyjen olevan sellaisia ikään kuin omia pikku kapseleita tai hyttejä. Rakastan nukkua sellaisissa, jos majoitun dormissa, sillä niissä saa kivasti yksityisyyttä vaikka majoittuukin yhteishuoneessa. Plussaa isoista lukollisista kaapeista omille tavaroille. Myös henkilökunta oli hyvin ystävällistä ja yksi respatyttö muistutti joka kerta illalla ulos syömään lähtiessäni, että pidänhän huolen tavaroistani taskuvarkaiden varalta. Mainittakoon, etten kertaakaan kyllä tuntenut oloani Vietnamissa uhatuksi tai sellaiseksi, että olisi pitänyt puristaa laukkua rystyset valkoisina.
Toinen majapaikkani oli sympaattinen, tyylikäs ja boho-henkinen Coucou Homestay (121/35 Lê Thị Riêng), joka myös sijaitsee 1. kaupunginosassa. Majapaikka sijaitsee pienen kujan varrella ja on hyvin hiljainen myös yöaikaan. Paikka on vasta alle vuoden vanha, joten se on hyvin puhdas ja siisti. Majoituin neljän hengen sekadormissa ja majoitukseeni kuului myös aamupala, jota en kylläkään hyödyntänyt, sillä ensimmäisenä aamuna nukuin uudenvuoden juhlien jälkeen niin pitkään, etten ehtinyt aamupalalle ja toisena aamuna jouduin lähtemään lentokentälle jo viideltä aamulla. Kahden yön majoitus aamupalalla kustansi 17 euroa, eli 8,5 euroa yöltä. Dormin sisustus oli aivan ihana ja jokaiselle majoittujalle oli oma lukollinen kaappi tavaroille, suihkupyyhe sekä pimentävä verho sängyn ympärille. Kommunikointi toimi hyvin ja minut otettiin henkilökohtaisesti vastaan, kun saavuin illalla melko myöhään kentältä majoituspaikkaan. Samoin check out sujui hirveän sujuvasti viimeisenä iltana, kun seuraavan aamun lähtöni oli niin aikaisin.
Ruoka
Vietnam ja Saigon on ihan taivaallinen kohde ruokansa puolesta. Ruokapaikkoja on ihan laidasta laitaan niin hintansa kuin makujensa puolesta. Halvimmat ruoat löytyvät katukojuista ja kalleimmat luonnollisesti fine dining -ravintoloista. Itse söin pääosin halvoissa, mutta sitäkin herkullisemmissa paikoissa. Toki mukaan mahtui myös hinnakkaampiakin paikkoja trendilautasineen. Keskityin matkallani hyvin vahvasti syömiseen, joten kolusin paljon paikkoja ja kahviloita, mutta tässä ne omasta mielestäni mainitsemin arvoiset.
Katuruokakojut ovat edullisia ja herkullisia ruokapaikkoja, ja niitä löytyy ihan kaikkialta kaupungista. Osa ruokakojuista on ihan kirjaimellisesti kadulla ja osa on pieniä ravintoloita, jotka jatkuvat asiakaspaikkoineen jalkakäytävälle. Minulla ei ole heittää nyt mitään yksittäisiä kojuja tai osoitteita, mutta niitä löytyy tosiaan ihan kaikkialta ympäriinsä. Varsinkin sellaiset kojut ja pikkuravintolat, joissa näkyy paljon paikallisia, ovat yleisesti ottaen turvallisia, eikä ruokamyrkytystä tarvitse pelätä. Itse tykkäsin syödä kojuista tilattuna bánh mì -patonkeja, bánh bao -nyyttejä/pullia sekä erilaisia keittoja, kuten perinteisiä phở– ja bún bò Huế -keittoja. Hinnat katukojuissa ovat hyvin matalat ja kunnon annoksen saa jopa 25 000 VND eli euron hintaan. Kannattaa muistaa myös, että Saigonissa erilaiset etanat ja kotilot (Ốc) ovat suosittuja katuruokia. Suosittuja kotilo- ja etanapaikkoja ovat esimerkiksi Ốc Oanh (District 4) ja Ốc Đào (District 1).
Kauppahalli Chợ Bến Thành (32-30, 36-34-32-30 Đường Phan Bội Châu, Quận 1) ja sen food market on ihan ehdoton. Kauppahallista löytyy ruokakojujen lisäksi lukematon määrä kojuja, joissa myydään vaatteita, kenkiä ja muuta tavaraa pilvin pimein. Myös ruoka-aineiden tuoretori löytyy saman katon alta. Täältä saa hyvää ja edullista paikallista ruokaa. Maksoin isosta kulhollisesta phở-keittoa 50 000 VND eli pari euroa. Kauppahalli on ulospäin aika mitäänsanomattoman näköinen harmaa laatikko, mutta sen kyllä tunnistaa katukuvasta silti hyvinkin helposti. Kauppahallin ruokatori löytyy jota kuinkin hallin keskeltä. Huomiona mainittakoon, että kadun toisella puolen sijaitsee Bến Thành Street Food Market, joka on turisteille suunnattu ja huomattavasti kalliimpi sekä pliisumpi kuin tämä kauppahallin food market (kävin testaamassa).
The Hidden Elephant Books & Coffee sijaitsee ihan kauppahallia vastapäätä hieman hämyisästi. Kahvilan sisäänkäynti on aika huomaamaton ja sisälle täytyy vain painella ihan rohkeasti. Sisään mennään kapeaa käytävää pitkin ja käännytään vasemmalle portaisiin, kahvila löytyy rakennuksen kolmannesta kerroksesta. Kahvilaan sisään astuessa ensimmäisenä huomaa hiljaisuuden. Miljoonakaupungissa meteli on koko ajan läsnä, mutta täällä kahvilassa on aivan hiljaista. Henkilökuntakin puhuu ikään kuin kuiskaamalla. Listassa on erilaisia tee- ja kahvijuomia sekä syötävää, mutta kummallakin kerralla täällä käydessäni sai tilattua vain juotavaa. Paikka on ihana pieneen rauhoittumiseen kaupungin vilinässä tai vaikkapa töiden tekemiseen. Kahvi tai teekannu maksaa 50-60 000 VND eli hieman reilut pari euroa.
Bún Đậu Homemade -ravintola sijaitsee ihan Coucou Homestayn lähellä ja päädyinkin tänne syömään kahdesti viimeisten päivien aikana sijaintinsa, tiukan aikatauluni ja herkullisen ruoan takia. Paikka oli molemmilla kerroilla täynnä paikallisia ja olin ainut länsimaalainen koko ravintolassa. Tarjoilijat eivät puhu englantia, mutta listat ovat saatavilla sekä vietnamiksi että englanniksi, joten osoittelemalla ja vietnamia lausuen pääsee pitkälle (kuten kaikkialla Vietnamissa). Ruoka-annokset ovat isoja, herkullisia ja edullisia. En yhtään muista syömieni annosten nimiä, mutta ainakin tofu-sienipata oli herkullista ja suosittelun arvoinen. Molemmilla illalliskerroillani maksoin ruoasta ja oluesta alle 80 000 VND eli noin kolme euroa. Sen verran ymmärsin siinä muita seuraillessani, että jos pöytäseurueen lasku on yli 250 000 VND (10€), saa seurue käydä tekemässä pehmikset oven vieressä olevasta jätskikoneesta.
Secret Garden Restaurant oli sellainen, josta olin lukenut paljon kehuja, enkä kyllä voi moittia. Paikka on nimensä mukaan aika piilossa, eikä sitä löydä ihan vahingossa. Ravintola löytyy, kun astuu Pasteur-kadun puolelta sisäpihalle, sieltä rappukäytävään jonkun autotallilta näyttävän tilan läpi ja kipuaa kerrostalon ylimpään kerrokseen. Siinä rappusia kiivetessäni olin jo luovuttaa, kun vaikutti siltä, ettei siellä mitään ravintolaa ole. Mutta niin vain periltä löytyi tunnelmallinen kattoterassi, josta pystyi ihailemaan kaupunginvaloja illallisella istuessani. Vietnamilaista ruokaa tarjoava ravintola on selkeästi enemmän turistien suosiossa kuin paikallisten. Silti se ei ollut mielestäni mitenkään älyttömän pahan hintainen, sillä maksoin pääruoasta ja kahdesta juomasta kauniilla näköalalla 180 000 VND eli noin 7 euroa.
Veljeni kritisoi minua, kun suuntasin Vietnamissa syömään japanilaista, enkä vietnamilaista. Söin nimittäin ensimmäisenä Saigon-iltanani Man Maru Japanese Restaurant 2:ssa. Rakastan japanilaista ruokaa, eikä sitä pahemmin saa Joensuusta, joten halusin ehdottomasti hyödyntää tilanteen. Ravintola on isakaya-ravintola, eli huutoa ja meteliä on ihan urakalla, sillä henkilökunnan tapoihin kuuluu huutaa aina, kun asiakas tulee sisään tai lähtee ulos tai kun tilataan eri annoksia ja juomia. Jos siis kaipaat hiljaista ruokapaikkaa, tämä ei ole se. Sen sijaan jos haluat hauskan kokemuksen ja hyvää japanilaista ruokaa, suosittelen testaamaan. Tosin miinusta annan siitä, että ainakin alakerrassa sai polttaa tupakkaa sisällä, mikä tuntui ihan kamalalta, kun on tottunut totaaliin tupakointikieltoon suomalaisissa ravintoloissa. Tämäkään ravintola ei kuulu ihan halvimpien joukkoon, mutta ei aja vararikkoonkaan. Innostuin hieman ruokaa tilatessani ja valitsin listalta vähän kaikkea. Ruokaa oli lopulta varmaan kolmelle hengelle. Laskun loppusumma juomineen oli 500 000 VND eli noin 20 euroa (reissuni kallein ruoka).
Café Marcel kuuluu niin ikään hieman hinnakkaampiin paikkoihin, joissa kävin. Paikka on tyylikkäästi sisustettu ranskalaistyyppinen art deco -ravintola, jossa saa hyvää asiakaspalvelua herkullisen ruoan lisäksi, ja sen vaaleanpunainen kattoterassi viimeistelee paikan. Kävin täällä brunssilla, joka kustansi 385 000 VND eli noin 15 euroa. Valitsin brunssiini egg benedict -bagelin, smoothiekulhon granolalla ja guava-tuoremehun. Listalta löytyy tosiaan tällaisia länsimaisia Instagram-ystävällisiä ruokia, jotka kauniin ulkonäkönsä lisäksi maistuvat herkullisilta.
+ EXTRA
Highlands Coffee on vietnamilainen kahvilaketju ja paikallinen vastine Starbucksille, vaikka niitäkin maasta löytyy. Kävin itse asiassa hämmentävän usein Highlands Coffee -kahviloissa ympäri maata, sillä niissä on hyvät nettiyhteydet, kahvilat ovat auki pitkälle iltaan ja niiden iso persikka-sitruunaruoho-jäätee sekä kakkupala maksoivat yhteensä 60 000 VND eli alle 2,5 euroa.
Saigonissa on paljon kattoterasseja, joista on upeat näkymät kaupungin valojen ylle. Backpackereiden suosiman bilekadun, Bùi Viện -kävelykadun, varressa on The View Rooftop Bar, jossa on kiva miljöö näköaloineen, hyvää musiikkia ja herkullisia drinkkejä ihan siedettävään hintaan (ilmeisesti myös ruokaa). Passionmojito maksoi 150 000 VND eli himpun alle kuusi euroa.
Fly Cupcake -kahvilan kuppikakut ovat paitsi kauniita, myös hyvin maukkaita. Myös kylmä passionmehu oli ihana piristys kuumaan päivään. Paikan sisustuksesta löytyy aika mielenkiintoisiakin yksityiskohtia, esimerkiksi pehmoleluja kahviseurana. Ei ihan edullisimmastaa päästä, sillä pieni kuppikakku ja mehu maksoivat 130 000 VND eli noin 5 euroa.
Unelmamaja 
Ensimmäisen yöpymisen Saigonissa tilasin molemmat kerrat kotoa käsin, sitten järjestyi majoitus ilman ongelmia paikan päällä. Todella helppoa matkustaa Vietnamissa ilman suunnitelmia!
TykkääTykkää
Vietnamissa (ja Koillis-Aasiassa muutenkin) on kyllä ihanan helppoa matkustaa ilman suunnitelmia, kun liikkuminen on yleensä edullista ja majoituspaikkoja on runsaasti 🙂
TykkääTykkää