Olen tuijottanut ruutua ja näppäimistöä illasta toiseen, mutta en ole saanut naputeltua tänne yhtään mitään. Minulle on iskenyt ikään kuin tyhjän paperin kammo. Mistä aloitan? Tai mitä kerron?
Lue loppuun
Kun mikään ei tunnu oikealta
Olen tuijottanut ruutua ja näppäimistöä illasta toiseen, mutta en ole saanut naputeltua tänne yhtään mitään. Minulle on iskenyt ikään kuin tyhjän paperin kammo. Mistä aloitan? Tai mitä kerron?
Lue loppuun
Aika usein tuntuu, että ihmiset ikään kuin vertailevat, kenellä on kaikkein kurjinta eri tilanteissa. Varsinkin nyt koronan aikaan tuntuu, että moni oikein kilpailee omasta kurjuudestaan verrattuna muiden tilanteeseen. Kenellä on kaikkein surkeinta ja kuka nyt ainakin kärsii eniten.
Lue loppuun
Elämme jännittäviä ja ennen näkemättömiä aikoja vallitsevan tilanteen vuoksi. Olemme koko porukka uuden edessä, jossa oman navan tuijottaminen ei ole nyt(kään) tärkeintä, vaan yhteiseen hyvään pyrkiminen. Siksi olisikin ihanaa, että ihmiset ottaisivat tosissaan annetut ohjeistukset ja suositukset, vaikka ei itse kokisikaan olevansa uhan alla. Meitä riskiryhmäläisiä on jokaisen lähipiirissä, niin koitetaan ajatella myös muita, joohan?
Lue loppuun
Valmistuin vajaa kuukausi sitten kasvatustieteen kandiksi, eikä maisterinkaan tutkinto ole enää kaukana. Oikeastaan se on jo melkoisen lähellä, nurkan takana. Ja sekös vasta pistääkin ajatuskelat pyörimään.
Olen sanonut tämän ennenkin, mutta rakastan, että Suomessa 14. helmikuuta ei ole vain rakastavaisten päivä, vaan ennen kaikkea se on ystävien ihan oma päivä. Päivä jolloin muistetaan niitä, jotka tekevät elämästämme elämisen arvoisen.