Valmistuin vajaa kuukausi sitten kasvatustieteen kandiksi, eikä maisterinkaan tutkinto ole enää kaukana. Oikeastaan se on jo melkoisen lähellä, nurkan takana. Ja sekös vasta pistääkin ajatuskelat pyörimään.
Olen sanonut tämän ennenkin, mutta rakastan, että Suomessa 14. helmikuuta ei ole vain rakastavaisten päivä, vaan ennen kaikkea se on ystävien ihan oma päivä. Päivä jolloin muistetaan niitä, jotka tekevät elämästämme elämisen arvoisen.
Kulunut vuosi on mennyt taas nopeampaa kuin yksikään edellinen. Eikä se ole mikään ihme, sillä olihan vuosi vain 1/30 koko elämästäni. Vuodet vierivät nopeampaa, mitä pidempään niitä täällä olemme kokemassa, sillä jokainen vuosi on aina pienempi osa kokonaisuudesta. Millaistahan vauhtia vuodet vierivät sitten, kun olen vaikkapa kuusikymmentä? Naps vaan, ja vuosi on aina paketissa.
Lue loppuun
Aamulla meikkivoidetta levittäessäni katselin silmäkulmissani olevia ryppyjä, että kyllähän niissä alkaa tähän asti eletty elämä näkyä, mutta niin kuuluukin. Sillä ylihuomenna, siis ylihuomenna täytän 30. Kolkyt vuotta on jo aika paljon ja kyllähän se näkyy sekä tuntuu. Mutta antaapa näkyä ja tuntua vaan. Kolmekymppisenä se kuuluu asiaan. Ja ihan kohta käynkin jo keski-ikää, huh ja hah!
Lue loppuun
Pari viikkoa ja täytän 30 vuotta. Kolmekymmentä, se tuntuu jotenkin käänteentekevältä iältä.
Unelmamaja 