Sieniaika on juuri nyt parhaimmillaan ja metsät pullistelevat sienistä. Ilmaista kultaa metsät täynnä! Eikä tarvitse olla edes mikään himosienestäjä päästäkseen apajille tai tunnistaakseen älytön määrä sieniä.
Itse olen rakastanut sieniä ihan pienestä saakka ja lapsena keräsinkin talomme takana olevasta pienestä metsästä milloin mitäkin syötäviä sieniä. Yleensä matkaan tarttui muutama känsätuhkelo ja jokunen voitatti, sillä ne tunnistin takuuvarmasti. Näistä naurettavan minimalistista saaliistani äitini sitten teki pienen pienen sienikastikkeen parille perunalle ja minusta onnellisen tytön.
Nykyäänkään en koe olevani mikään sieniekspertti vaan poimin ainoastaan sellaisia sieniä, joista olen ihan varma, ja joita en joudu ryöppäilemään tai muuten käsittelemään juurikaan. Tällaisia sieniä ovat erimerkiksi kantarellit, mustatorvisienet, känsätuhkelot, tatit, orakkaat, lampaankäävät ja suppilovahverot. Jo tällä tunnistusarsenaalilla pääsee hyvin liikkeelle ja sienikoriin maukasta täytettä. Kävin muutama viikko sitten Sipoonkorven kansallispuistossa sienestämässä ja saaliksi löytyi muutamia tatteja ja känsätuhkeloita, mutta eniten saalista tuli rusko-orakkaista ja suppilovahveroista. Suppista oli paljon, mutta tuolloin vielä aika pieniä tapauksia. Pitäisikin suunnata taas sienimetsään, se on niin meditatiivista puuhaa ja samalla saa ilmaisia raaka-aineita keittiöön.
Suppis on myös siitä kiva sieni kerätä, että kun löytää yhden, löytää lähistöltä yleensä useammankin sienen. Suppilovahvero on tosi helppo tunnistaa ruskean lakkinsa ja pitkän kellertävän jalkansa vuoksi. Suppis kuului myös edesmenneen vaarini lempisieniin kerättävyytensä ansiosta, vaikkei sieniä syönytkään. Juuri vaarini ja mummuni kanssa olen kerännyt suppiksia ensimmäistä kertaa joskus lapsuudessani. Palaan tähän muistoon joka kerta suppilovahveroita kerätessäni.
Se nostalgisoinnista, palataan takaisin tähän hetkeen ja kirjoituksen aiheeseen. Muutaman viikon takaisen sieniretken saaliista jaan teille tällä kertaa maukkaan suppilovahveropiiraan ohjeen. Katsotaan, mitä muuta herkkua keksin vielä myöhemmin näistä säilömistäni sienistä.
Maukas sienipiiras, ⦰ 24 cm
POHJA (vanha tuttu hallituspiiraan ohje)
- 100 g voita tai margariinia
- 2 dl (gluteenittomia tai vehnä)jauhoja
- 1 rkl vettä
- 1 dl voimakkaan makuista juustoraastetta (käytin cheddar-raastetta)
- Ripaus suolaa ja pippuria
TEE NÄIN
- Sekoita suola jauhoihin. Nypi voi jauhoihin.
- Lisää vesi ja juustoraaste.
- Sekoita tasaiseksi.
- Painele taikina rasvattuun piirakkavuokaan tasaisesti.
- Esipaista noin 10 min 200-asteisessa uunissa.
TÄYTE
- 5-7 dl suppilovahveroita siivottuna
- 1 iso sipuli
- 2 valkosipulinkynttä
- Noin kourallinen parsakaalia pieninä nuppuina
- 2 dl ruokakermaa
- 2 kananmunaa
- 2 dl voimakkaan makuista juustoraastetta (käytin cheddar-raastetta)
- 1 rkl limemehua (myös sitruuna käy)
- Ripaus suolaa ja pippuria
- Noin 1 dl pinnalle juustoraastetta/valko- tai sinihomejuustoa
TEE NÄIN
- Pilko sipulit ja sienet. Kuullota sipulit öljyssä.
- Lisää sienet ja paista, kunnes sienien neste on haihtunut.
- Sekoita kaikki täyteainekset sekaisin, poislukien pinnalle ripoteltava juusto.
- Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle.
- Ripottele pinnalle juusto.
- Paista 200 asteessa uunin alatasolla noin 30-40 minuuttia, kunnes piirakan pinta on ruskistunut kauniisti.
- Nauti!
Unelmamaja 